Voi miten innokkaina
liukuivat tiikerin tassut rivieni väliin,
ja niin kuin kolli tekeytyy taljaksi
ollakseen kaikki ja antaakseen kaikkien olla
niin oli hänen notkumisensa
minun suuntaani elimetön seurustelu,
terälehdet paperinohutta kinkkua.
Ihmeellisen lujassa istuivat karvat,
sitkeä oli koneiden akti kallossa,
niin makeita kuplat hänen suussaan,
että karjut putoilivat,
että olisin mieluusti ollut mies,
jos mies ei olisi ollut ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.