Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Iho umpeen, Kaali.
Nyt puhuu se, joka ei ole koskaan aiemmin puhunut,
se kaikkein oudoin, ja se kaikkein sivistynein,
jonka äidin Kaali keitti elävänä, kuori
ja söi juhlissa ja joi viinaa päälle.
Nyt puhuu hiljainen niljakas.
Kuuntele! Urheiden ideoiden
arka pulputus meriajokasniityllä alkaa.
Veneistä pudonneet, lihalla ja hiekalla täytetyt
kaalikäärylepommit
räjähtelevät keskellä
simpukkayhdyskuntaa.
Kaali haluaa
tieteisfiktion kauhua
koko perheen tapahtumaan.
Kun herranaiset käyttävät sanaa romantiikka,
narrit silittelevät heidän öljystä kiilteleviä sulkiaan.
Kun narrit käyttävät sanaa romantiikka,
ne haukutaan yleviksi.
Ei narri saa koskaan paljastaa herranaisen
tietävän merestä vähemmän kuin se.
Ennen romantiikkaa tarinat punotaan.
Narrit ryhtyvät taas kerran miimikoiksi.
Herranaiset silittelevät palvelijoiltaan kuulemansa tarinat.
We will kill your dahlings, he sanovat.
