Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Sambistat puhuvat kaikesta, mistä valtiot vaikenevat.
Mekko on märkä.
Onneksi on klooni. Se valehtelee ja tekee sambasta kovan
silloinkin, kun iskut ovat vielä pehmeitä. Se huutaa: "Jaksat vielä!"
Sivusaumat tykyttävät puolivälissä tuntia.
Vanhemmat kantavat edelleen lastensa osia
muovikassissa pois raunioista.
Helsingin Kristitty muistuttaa meitä median valokeilassa:
arabit istuvat
eduskunnassa. Ei tällaisessa rakkaudessa ole kyse apartheidista.
Onneksi on klovni. Se tulee paikalle
kaikkein heikoimmalla hetkellämme
ja keskeyttää meidät sanoen: "Teen vain työni."
"Iske lujempaa", se sanoo.
Ja se tulee paikalle silloinkin, kun laskeudumme
jäämäkeä ilman välineitä,
mäkeä, jonka reunoilla ei ole lunta,
ja nousemme sitten kävelytietä omakotitalojen lomassa,
tietä, joka on sittenkin vielä sileä,
kun jäätiköt ovat sulaneet
eikä taloja enää ole,
mutta me
olemme päässeet tunnille.
Klovni istuu katsomossa, ja sambamme on vihdoin kova.
On
nek si
on klov
ni,
sillä klovni näkee kaiken, (onneksi)
mitä lapset tekevät. (on, on)
Ensimmäisellä tunnilla
loman jälkeen (samba)
lapset tekevät toisilleen
kaiken, (onneksi)
mitä loma on (on, samba on onneksi)
tehnyt
heille. (On, on
on
nek
si
on
samba.)
Lapsi huomaa, ettei klovnien pöydässä juoda limsaa.
Limsaa juodaan alempana ja ylempänä mutta ei tässä
keskellä, josta klovni
aina aloittaa
tietäen olevansa turvassa.
Limsa-automaatit taapertavat vastaan kadulla.
Ne ovat alkaneet tervehtiä klovneja.
Ihmiset ovat alkaneet seistä
hotellien auloissa
tarjoamassa kuplia
klovneille.
"Kun olin nuori, äitini pääsi vielä ostamaan itselleen kengät.
Nyt hän ei osaa enää tilata taksia
päästäkseen turvakotiin sukissa", lukee yhdessä kuplassa.
Te le vi si osta tuli ohjelma
losangelesilaisen talon myynnistä.
Suomalaiset katsoivat sen.
V ä l i t t ä j ä t puhuivat
aidatuista yhteisöistä.
Seuraavana päivänä
suomalaiset
halusivat
rakentaa
aidan
rajall
e. Kii
tos Los
Angeles.
Nyt odo
tamme
ohje
lmaa
valkoi
sista
seni
ore
ista
Gonista,
Gladista
(ja Goesta)
huojumassa
kohti Meksikoa
ilman rollaat
toreitaan.
Soolo on niin abstrakti, että voimme
k u v i t e l l a v aa l i t.
Katsomme v ä i t t e l y ä
tarkasti. Mies, joka osaa leikkiä
professoria, osaa leikkiä
presidenttiäkin.
Missä muu
alla tä
mä voisi
mennä läpi?
Italiassa.
Vain
oikeiden
professorien
kiusaamat
tulevat jokai
sissa harjoituksissa
kutsuneeksi
itseään
lahjakkaiksi
ja tokais
seeksi,
ettei
täällä
ole kol
mess
aky
mme
nessä vuo
dessa ta
pahtunut
mitään.
Lähe
tämme
pirunpo
stia
tera
peut
eille.
Onneksi
on samba!
Klovnit vasta opettelevat tanssi
maan hiekoittamattomalla ka
dulla. Ne laskeutuvat pol
villeen alamäessä. Ne
tuntevat muhkurat
kämmenten
alla. Ne
kont
taavat
perille. Ne
laittavat housut
ja lapaset kuivumaan. Ne
muistelevat, mitä brasilialain
en opettaja sanoi. Tehkää sambasta oma
nlainen.
Euroopan rajoilla naiset osuvat lapsiin,
ja miehet joutuvat leikkaamaan ilman nukutusta.
Amen, sanoo suomalainen piispa siunattuaan sotilaat.
Professori saa hysteerisen kohtauksen kadulla,
jos joku on naarmuttanut hänen autoaan.
Onneksi on samba! Professora saa hysteerisen kohtauksen vain,
jos laulustani puuttuu järki ja tunne.
11-vuotias soitti ja itki kysyen, miksi
olin ottanut laturin. Onneksi on samba!
Klovnit eivät muuten
koskaan oppisi, miten ollaan vanhempia
eivätkä vanhemmat oppisi klovneiksi.
Klovni haluaa ommella.
Se häpeää
alihankintatyöstä saamaansa palkkaa. Onneksi on samba!
Vapaassa improvisaatiossa
klovnit ovat soittimia. Ne liitelevät
rumpuryhmän päällä ja roikkuvat lopuksi siinä.
Ne putoavat,
ja bateria kantaa niitä
ja lähettää sitten märät klovniruumiit maailmaan.
Passistat hymyilevät.
Tieteellisessä puutarhassa kasvaa teräsmuori,
Brasiliassa tavattu.
Klovni kulkee koululle Voimakatua
nilkkaan asti ulottuvassa lätäkössä, jonka pohjalla on jäätä.
Hän kumartuu tutkimaan, mitä uomaa pitkin pääsee minnekin.
Älkää ihmetelkö, miksi hän on etukumarassa vielä astuttuaan saliin.
"Tanssikaamme tämä tie, joka rikkoo bussien renkaat!"
klovni julistaa perillä. "Tanssikaamme lavuaariin valuva
puhdas vesi, sateen rapsutus ikkunaan
ja sambaenredojen aurinko!"
"Ei tanssita", huutaa "riikka" ja jatkaa:
"Sao Paulossa ihmiset marssivat minun puolestani heti karnevaalien päätyttyä."
Klovni on esiintynyt tanssijana ruotsalaisessa teatterissa,
ommellut viisitoista mekkoa,
luennoinut Josephine Bakerista opettajaopiskelijoille,
vetänyt käsityöaktivismityöpajan
vastaanottokeskuksessa,
viimeistellyt kuuden asiakirjan kuvituksen ja taiton
ja editoinut artikkelin kirjallisuuslehteen. Onneksi on samba.
Klovni on jo hyväksynyt ompelijansa epätäydellisyyden.
Ompelija on jo hyväksynyt mekon.
Taiteilijarammat puhuvat suorassa lähetyksessä
samasta asiasta kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
Lähetys on eiliseltä. Älä vaihda aihetta, sanovat portaat tanssikoulun ovella.
Älä kehity tanssijana.
Todelliset housewives of Suomi nauravat naisten sorrolle.
Klovni tanssii naurun taustalle
Puikko-Laakson taidekäsityön.
Bagdadilaiset kotirouvat kirkuvat siinä palavan talonsa edustalla.
Nainen painaa katseen
matkapuhelimeen eturivissä.
Sukulaiset vaihtavat kuulumisia
äänipöydän tuntumassa.
Mies ottaa sanattomasti tilan haltuun
reunapaikalta.
Suomen vanhimmassa teatterissa
on alkanut viisi minuuttia
kestävä esitys
rajoista.
Klovnit
katselevat sitä lavalta.
Klovni on jo toistamiseen kieltäytynyt
sopimuksesta, jota tarjotaan yhdelle tuhannesta.
Rakenteet ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena.
Kirjat jatkavat lentämistä puhujien laukuissa
ikään kuin viisaus löytyisi ruumasta
eikä runon ja sen kuuntelijan välistä.
Yhden
helman
mekko
on hitaalle
klovnille
kokon
ainen
kaupunki.
Ja yhden met
rolinjan kaupunki
on hitaalle
klovnille
mekko.
Se kiristää
hartioilta ja
kainaloista
ja sen ainoa
helma
laahaa
maata.
Vain
narsisti
olettaa
istuvansa
jokaiselle.
Sosiaalinen
kontrolli on
kovinta siellä, missä
sitä osataan
tutkia
vain
toisten
omin
aisuu
tena.
Helma
osaa
nousta
syrjity
mmä
ksi
kuin yk
sikään
syrjitty.
Klovnit
lähtevät
hitaasti
tie
hensä.
En ole koskaan nähnyt ihmisten kulkevan
silmä näin kovana jäässä.
Jokainen vastaantulija
kuin medi
taatioha
rjoit
uksessa
keskellä katua. Muunt
uneet tajunnantilat ohittavat toisensa.
Klovnit piirtävät rajoja ja ylittävät niitä, miten haluavat.
Olemme perillä viisi minuuttia etuajassa
vääntyneitä raajojamme heilutellen,
takapuoli kainalossa ja kainalo takapuolessa.
Olemme perillä suu täynnä hapoille menneitä sääriä
ja irronneita tekoniveliä.
Mustuaiset suurina alamme tanssia.
Kaltevaksi jäätynyt tie yritti
saada meidät pysymään näyttöjemme ääressä.
