190

 

Tulevaisuus on miesten laskemista tasolleen,

sillä miehen kuuluu ansaita yhtä vähän kuin ihmisen.

Olemme olemassa

seitsemänkymmentä vuotta sitten

ommelluissa hameissa.

Ompelemme käsin uuden hameen vyötäröön

ja uuden vyötärön hameeseen.

Tunnustelemme sormillamme kaikkia niitä sormia, 

jotka ovat vetäneet ketjuja kiinni.

Pyydämme pari kymppiä,

ja he lataavat viinipöhnän 

ja lääkkeiden pullistamat kasvonsa someen,

kun voisivat laittaa kuvan hameista.

189

 

Käsin kirjoitettu todellisuus on koukeroisempi kuin koukeroisuus itse.
Koukeroa koukeron perään. Valmiita ja keskeneräisiä koukeroita.

Kiukeroita, käykeröitä.
Kynän kuljettamisen pyörrettä.
Liike ja kynän kärjen liike ja liikkeen tuntua ja sormi ja ranne
ja kuviot paperilla ja värit ja rivit ja kirjaimet laulamassa
kuplivaa vettä.

Elämme vastaamattomuuksissa.
Ennen lukeneet saivat aina vastauksia, jos osasivat kysyä.
Nyt hekin ovat kaulaa myöten kysymysten ja vastausten puutteessa. 
Onhan teillä kaikilla heijastimet?
Heijastamme itseämme loputtomasti.
Vastailemme vain itse itsellemme muotoilemiimme kysymyksiin,

joihin ei ole vastausta. Olemme pelkkää  

koukeroista merkkien perässä kulkevaa merkkiä.