Hyvin istuva
valits ee aina
varm uuden vu
oksi li ian suure
n tai l iian pien
en k oon. Hyv
in ist uvaa ei k
oskaa n käytetä.
Se pe rustelee
otuks silla ja ko
ettele muksilla om
an kuv itteellisen s
uuruut ensa. Mek
ko näk ee kuplia
lapses sa ja piirtää
niistä k uvan. Olisipa
se kuv a jossain. Kun
aurinko lakkaa paistam
asta, la psi tuntee tär
keimmän välineensä.
Se tuntee värin vah
vemmin k kuin mu
ut välinee t. Se k
orjaa viha stum
alla, raka st
umalla ja ilos
tumalla yhtä
suuren mää
rän kup lia kuin
ihminen korjaa
ihmisten lahjoi
ttamilla tabl
eteilla toi
sia ih mi
siä.
