Hyvin istuva
valits ee aina
varm uuden vu
oksi li ian suure
n tai l iian pien
en k oon. Hyv
in ist uvaa ei k
oskaa n käytetä.
Se pe rustelee
otuks silla ja ko
ettele muksilla om
an kuv itteellisen s
uuruut ensa. Mek
ko näk ee kuplia
lapses sa ja piirtää
niistä k uvan. Olisipa
se kuv a jossain. Kun
aurinko lakkaa paistam
asta, la psi tuntee tär
keimmän välineensä.
Se tuntee värin vah
vemmin k kuin mu
ut välinee t. Se k
orjaa viha stum
alla, raka st
umalla ja ilos
tumalla yhtä
suuren mää
rän kup lia kuin
ihminen korjaa
ihmisten lahjoi
ttamilla tabl
eteilla toi
sia ih mi
siä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.