Me
kko
mene
e lääkä
riin ja kuu
lee, että kaa
vassa ja saumas
sa on aivan täydellinen
vika, juuri sellainen, jonka voi korjata, vaikka
todellisuudessa vain vastaanottohuoneessa on vika,
arkkitehdin katkerana ja vihaisena piirtämässä. Mekko piirtää
kuudesta kahdeksaan kirjastossa torstaisin. Tyynesti,
tyynesti. Se piirtää rakennuksen, jota ei voi ku
mota. Ja niin tämä pieni keskonen, luonnon
oikku, kaksi päätä samassa ruumiissa,
jonka ei ole koskaan nähty niittä
vän heinää pellolla, oppii vih
doin piirtämään epä
täydellisen
vian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.