Ryhtyä unohtajaksi siinä vaiheessa,
kun kädet tärisevät kuumaliimapyssyn ympärillä.
Unohtaminen on menemistä.
Hajaantua mikromuovimereksi. Ryhtyä unohtajaksi
matriarkkojen mutristellessa laulua.
Laulaa lujempaa. Sukeltaa klovnina molliin.
Ryhtyä unohtajaksi siinä vaiheessa,
kun kädet tärisevät kuumaliimapyssyn ympärillä.
Unohtaminen on menemistä.
Hajaantua mikromuovimereksi. Ryhtyä unohtajaksi
matriarkkojen mutristellessa laulua.
Laulaa lujempaa. Sukeltaa klovnina molliin.
Mekko haluaa, että sitä kohdeltaisiin kuin ompelijaa.
Saumuri kysyy mekolta:
"HHaalluuaattkkotkatualualHa todella
joutua purkamaan yhä uudestaan samaa paksua kohtaa?
Sitä kohtaa, josta edes minä en päässyt yli;
kohtaa, johon jäin jurnuttamaan niin, että siitä tuli vielä paksumpi?"
"Haluan", sanoo mekko.
Koska kirja on mekko, runo on sauma.
M e k on vii ttä sa taa sei tse määtois ta saumaa
kaupataan taiteena taivaankappaleen toi
sella puolella. Se on rumaa, sa
noo takki. Ei, se on kun
nianosoitus,
sanoo
suk
ka
.
Kirjailija on mekkojen kirjoja.
Kirja on laatikko,
jonka vieressä klovnit lukevat tatreezia
nauraen messuille, roskiin heitettäville täysille laatikoille,
pyhälle tarinalle urheilusta.
Hän kysyisi, mitä eläimiä olisimme.
Vastaisimme: olemme lahnan, kauriin,
karhukaisen ja kahden kissan perhe.
Osaisimme liikkua kosteassa ja horrostaa.
Ihminen osaa matkustaa lentokoneella
mieluummin liian kauas
katsomaan pinnalta palanutta ihmislihaa
makaamassa rinteen reunalla,
paikassa, jossa oli ennen jonkun koti,
kuin kirjoittaa Mekkoa.
Nuori nainen huutaa bussissa
"vittu mikä vammanen sä oot, oikeesti",
Klovni rynkyttää lattiaa. Sen pylly on hyytelöä.
Se runnoo kiirastorstain laminaattirakoihin
twerk, twerk. Se kuulee, mitä tuleva lääkäri
saa työskentelemällä pyhät. Se kävelee ylpeästi kotiin ilman kirjaa.
Klovni kirjoo sarjakuvan mekkoon ja litteroi haastattelun.
Se kirjoittaa runon ja näkee lääkärin tulevat lomat.
.
Bussissa se huutaa: "mä oon kuule vähemmän vammanen ku sä."
Hurraahuuto äideille, jotka kirjoittavat runoja!
He tuijottavat tablettejaan, kun lapset menevät nukkumaan,
ja he tuijottavat tablettejaan, kun nämä heräävät.
He ompelevat, opettavat ja odottavat bussia
pannessaan ajatuksiaan muistiin.
He tanssivat liikennekartioiden kanssa
ja löytävät runoja niiden sisältä.
He uskovat pukineita runoiksi.
Hurraahuuto lapsille, joiden äidit kirjoittavat runoja!
(Esikoinen täyttää huomenna kuusitoista vuotta.
Pukine kuin runo on ollut olemassa puolet siitä ajasta.)
Työmme kevenee,
kun alamme erottaa osat toisistaan.
Opetamme lauluille tanssin:
lähtöselvityksen, poseerauksen,
astumisen matkustamoon ja istumisen,
nousun, taukojumpan (breikin) ja laskun.
Laulut nauravat saadessaan olla
ruumaan meneviä laukkuja.
Joudumme joskus selittämään,
miksi oikea on pienempi kuin vasen,
miksi hiukset ovat lyhyet ja miksi
kirjavan t-paidan päällä on kirjava toppi.
Katsomme mustissa jakkupuvuissa puhuvien ohi,
sillä olemme löytäneet rakenteet.
Opettelemme tilassa
matkustamista koneen huristessa taustalla. Ompeleva tanssija säveltää.
Kirjan nimi on Mekko. Mekon nimi olkoon siis Kirja.
Äidit jatkavat pyörimistä tekonivelten voimalla
kattoon ripustettujen mekkojen alla.
He tekevät neliöstä pyöreän
ja karheasta sileän tilan silloinkin,
kun loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten.
He kertovat mekosta sille,
joka sattuu tulemaan heidän luokseen.
He kattavat pöydän ja skoolaavat.
He melkein nielevät sen, että harva tulee.
Klovnit kulkevat alasta toiseen, sillä ne
halaavat maailmaa sen kaikista kulmista
nähdäkseen hyvän.
kesken jääneitä.
Se löytää kangaskasasta lähes valmiin topin,
viimeistelee sen
ja lisää siihen sarjakuvan ja kaksikerroksen helman.
Mitä keskeneräisempi mekko, sitä alentuvammin se klovnille puhuu.
Matriarkat jatkavat pyörimistä.
He ovat laulaneet sambaa kauemmin kuin kaikki muut.
Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
"Lopeta seuraavalla kierroksella tähän."
Nuori huomaa vannehameen ja frillat.
Lapsi huomaa halauksen.
Aikuinen tietää osaavansa laskea, vaikkei erota nelosta.
Klovni marssii saavutettavuuden puolesta.
Se kunnioittaa
Klovni menee opiskelemaan ompelua,
sillä se haluaa kirjoittaa runon mekoista.
Se ompelee ja kirjoittaa runon mekoista.
Ja lukijat vahingoittavat itseään
tuijottamalla liian pieniä ruutuja.
Klovni perustaa ompelimon, sillä se haluaa
kirjoittaa lisää
runoja mekoista.
Se asettelee ne ilmaisella taitto-ohjelmalla
samaan järjestykseen
kuin missä ne olivat olleet olemassa maailman alusta asti.
Se vie ne pdf-dokumentiksi ja tilaa isb-numeron kirjastosta.
Ja pukijat vahingoittavat itseään
tuijottamalla liian pieniä ruutuja.
Klovni on nyt runoilija,
jota sukijat asettuvat tuijottamaan liian suurilta ruuduilta.
Eikä yhtään ruutua vahingoiteta koko sinä aikana.
Kansoja nääntyy nälkään. Lennot ja laivat lakkaavat saapumasta.
Klovni ei pysty kantamaan kirjoja turvaan.
Klovni tulee tuntia liian aikaisin paikalle.
Se istuu mekkona
huoneessa, jossa kolme miestä keskustelee
alkoholismista.
Odottaminen on naisen työtä. Yksi miehistä alkaa yhtäkkiä kirota
muslimien rukoushetkeä.
"Joku on joskus
pakottanut tuon pyytämään anteeksi
ja vetämään housut alas ennen lyöntejä", klovni ajattelee.
"Huomenna päivä on yhtä pitkä kaikkialla maailmassa",
se sanoo.
Klovni sanoo:"Kaksikymmentäviisi vuotta
on se aika, mikä yhden runon tekemiseen menee."
Runoilija sanoo: "Yhden kirjan tekemiseen menee vuosi."
Klovni sanoo: "Runo tehdään runon itsensä vuoksi."
Runoilija sanoo: "Olemme suojassa
esineissä, joilla ympäröimme itsemme."
Runoilijaklovni sanoo: "Teen runoista mekon."
A, B ja C
Perheet tanssivat
niille varatuissa kapseleissa.
Perheenjäsenet värisyttävät olkapäitään
perheiden sisään rakennetuissa kapseleissa,
ja bakteerit täristävät yhtä ainoaa soluaan
jäsenten nielemissä kapseleissa.
Rajoille syntyy tungos.
Klovnit putoavat reunojen yli ja eksyvät sukkuloimaan väleihin.
Se vaatii harjoittelua. Eksymisen muuttaminen juhlaksi
ja sen kehuminen sydämestä
vaatii entiseltä, nykyiseltä ja tulevalta
yhtä paljon harjoittelua kuin tanssi,
sillä jokainen pystyy erottamaan rakenteet,
ja pyörittämään niitä etäisyyden päässä muista,
mutta eksyminen lähelle vaatii harjoittelua.
R
uu
dulla
on kaksi
paria
väsy
neitä
silmiä
ja niiden
a lap uo le lla
k a k s i k a s aan
lysä htänyttä ha h moa,
jo is ta kuu luu na riseva ä äni.
Ikää (50) esitettiin jossain juuri näin
jo sata vuotta sitten.
Klovni astelee ylväästi peilien edessä,
jotta jaksaisi seurata webinaarin alusta loppuun
ja katsella sitten exceleitä.
Hyvä lauma muodostuu v a h v i s t a m a l l a h y v ä ä
ja jättämällä kaikki muu sikseen. O p e tt a j i s t a
vain yksi yhdeksästä osaa sanoa "kiitos,
sinä astelit
tänään
hie
nos
ti".
Klo
vnit
arvo
stava
t har
rast
aji
a,
jo
tka
kiip
peäv
ät au
tenttis
uus ed
ellä pu
ihin, sill
ä klovnit o
saavat itse v
ain kasvaa aa
rniometsiksi
vapaille
k
e
n
t
i
ll
e.
Klovni muuttui lapsesta mekoksi,
sillä mekko ei katkaise välejä.
Se vain lakkaa olemasta
sopiva.
Vanhuksen
herttaisuus
jatkuu mekon
osuessa sen
eteen
ja lop
puu
lapsen
osuessa.
Ikä
on
vain
kol
me
lukua
ja
kuusi
nume
roa.
Klov
nin
kuuk
autis
et
olivat
loppu
neet,
kun
sam
ba
tun
nit
oli
vat
alk
a
ne
et.
Mut
ta
sit
ten
kl
ovni
ru
pe
si
mens
truoi
maan
uude
staan,
sillä
sen mie
li oli 75
(oli ollut
lapse
sta
asti),
ja
sen
52
vuo
tta
van
ha
ruu
mis
alkoi
väittää
olevan
sa
42.
He nukkuvat,
kun klovni luennoi,
ja heräävät, kun tämä
vaihtaa villasukat
silikonikork
kareihin, joiden val
mistus on lopetettu.
He avaavat silmät
pyöreiksi
ja antavat
liikkeen
virrata mo
lempiin
suuntiin
ja lamppujen
heijastua
etuhampaiden pinnas
ta. Klovnit tietävät,
että kirjallisuus voi olla ommeltua ja
että tanssi voi olla luento.
Klovnit tietävät: kun
samba asettui Brisbaneen,
se muuttui sambaksi.
Siihen sekoi
tettiin vaik
ka mitä ja
. se pysyi.
Klovnit
ovat hurjem
pia kuin opet
tajat. Oppilai
den edes
sä ne
antavat
mennä.
Ne aloit
tavat muka
uuden
tavan.
Ne alkavat
kehua tanssi
joita, sillä
kehumisen
voi aloittaa minkä
ikäisenä hyvänsä.
Tuli ja sade vah
vistavat t
oisiaa
n.
A
ustr
alia
lainen
itkee.
Sambistat puhuvat kaikesta, mistä valtiot vaikenevat.
Mekko on märkä.
Onneksi on klooni. Se valehtelee ja tekee sambasta kovan
silloinkin, kun iskut ovat vielä pehmeitä. Se huutaa: "Jaksat vielä!"
Sivusaumat tykyttävät puolivälissä tuntia.
Vanhemmat kantavat edelleen lastensa osia
muovikassissa pois raunioista.
Helsingin Kristitty muistuttaa meitä median valokeilassa:
arabit istuvat
eduskunnassa. Ei tällaisessa rakkaudessa ole kyse apartheidista.
Onneksi on klovni. Se tulee paikalle
kaikkein heikoimmalla hetkellämme
ja keskeyttää meidät sanoen: "Teen vain työni."
"Iske lujempaa", se sanoo.
Ja se tulee paikalle silloinkin, kun laskeudumme
jäämäkeä ilman välineitä,
mäkeä, jonka reunoilla ei ole lunta,
ja nousemme sitten kävelytietä omakotitalojen lomassa,
tietä, joka on sittenkin vielä sileä,
kun jäätiköt ovat sulaneet
eikä taloja enää ole,
mutta me
olemme päässeet tunnille.
Klovni istuu katsomossa, ja sambamme on vihdoin kova.
On
nek si
on klov
ni,
sillä klovni näkee kaiken, (onneksi)
mitä lapset tekevät. (on, on)
Ensimmäisellä tunnilla
loman jälkeen (samba)
lapset tekevät toisilleen
kaiken, (onneksi)
mitä loma on (on, samba on onneksi)
tehnyt
heille. (On, on
on
nek
si
on
samba.)
Lapsi huomaa, ettei klovnien pöydässä juoda limsaa.
Limsaa juodaan alempana ja ylempänä mutta ei tässä
keskellä, josta klovni
aina aloittaa
tietäen olevansa turvassa.
Limsa-automaatit taapertavat vastaan kadulla.
Ne ovat alkaneet tervehtiä klovneja.
Ihmiset ovat alkaneet seistä
hotellien auloissa
tarjoamassa kuplia
klovneille.
"Kun olin nuori, äitini pääsi vielä ostamaan itselleen kengät.
Nyt hän ei osaa enää tilata taksia
päästäkseen turvakotiin sukissa", lukee yhdessä kuplassa.
Te le vi si osta tuli ohjelma
losangelesilaisen talon myynnistä.
Suomalaiset katsoivat sen.
V ä l i t t ä j ä t puhuivat
aidatuista yhteisöistä.
Seuraavana päivänä
suomalaiset
halusivat
rakentaa
aidan
rajall
e. Kii
tos Los
Angeles.
Nyt odo
tamme
ohje
lmaa
valkoi
sista
seni
ore
ista
Gonista,
Gladista
(ja Goesta)
huojumassa
kohti Meksikoa
ilman rollaat
toreitaan.
Soolo on niin abstrakti, että voimme
k u v i t e l l a v aa l i t.
Katsomme v ä i t t e l y ä
tarkasti. Mies, joka osaa leikkiä
professoria, osaa leikkiä
presidenttiäkin.
Missä muu
alla tä
mä voisi
mennä läpi?
Italiassa.
Vain
oikeiden
professorien
kiusaamat
tulevat jokai
sissa harjoituksissa
kutsuneeksi
itseään
lahjakkaiksi
ja tokais
seeksi,
ettei
täällä
ole kol
mess
aky
mme
nessä vuo
dessa ta
pahtunut
mitään.
Lähe
tämme
pirunpo
stia
tera
peut
eille.
Onneksi
on samba!
Klovnit vasta opettelevat tanssi
maan hiekoittamattomalla ka
dulla. Ne laskeutuvat pol
villeen alamäessä. Ne
tuntevat muhkurat
kämmenten
alla. Ne
kont
taavat
perille. Ne
laittavat housut
ja lapaset kuivumaan. Ne
muistelevat, mitä brasilialain
en opettaja sanoi. Tehkää sambasta oma
nlainen.
Euroopan rajoilla naiset osuvat lapsiin,
ja miehet joutuvat leikkaamaan ilman nukutusta.
Amen, sanoo suomalainen piispa siunattuaan sotilaat.
Professori saa hysteerisen kohtauksen kadulla,
jos joku on naarmuttanut hänen autoaan.
Onneksi on samba! Professora saa hysteerisen kohtauksen vain,
jos laulustani puuttuu järki ja tunne.
11-vuotias soitti ja itki kysyen, miksi
olin ottanut laturin. Onneksi on samba!
Klovnit eivät muuten
koskaan oppisi, miten ollaan vanhempia
eivätkä vanhemmat oppisi klovneiksi.
Klovni haluaa ommella.
Se häpeää
alihankintatyöstä saamaansa palkkaa. Onneksi on samba!
Vapaassa improvisaatiossa
klovnit ovat soittimia. Ne liitelevät
rumpuryhmän päällä ja roikkuvat lopuksi siinä.
Ne putoavat,
ja bateria kantaa niitä
ja lähettää sitten märät klovniruumiit maailmaan.
Passistat hymyilevät.
Tieteellisessä puutarhassa kasvaa teräsmuori,
Brasiliassa tavattu.
Klovni kulkee koululle Voimakatua
nilkkaan asti ulottuvassa lätäkössä, jonka pohjalla on jäätä.
Hän kumartuu tutkimaan, mitä uomaa pitkin pääsee minnekin.
Älkää ihmetelkö, miksi hän on etukumarassa vielä astuttuaan saliin.
"Tanssikaamme tämä tie, joka rikkoo bussien renkaat!"
klovni julistaa perillä. "Tanssikaamme lavuaariin valuva
puhdas vesi, sateen rapsutus ikkunaan
ja sambaenredojen aurinko!"
"Ei tanssita", huutaa "riikka" ja jatkaa:
"Sao Paulossa ihmiset marssivat minun puolestani heti karnevaalien päätyttyä."
Klovni on esiintynyt tanssijana ruotsalaisessa teatterissa,
ommellut viisitoista mekkoa,
luennoinut Josephine Bakerista opettajaopiskelijoille,
vetänyt käsityöaktivismityöpajan
vastaanottokeskuksessa,
viimeistellyt kuuden asiakirjan kuvituksen ja taiton
ja editoinut artikkelin kirjallisuuslehteen. Onneksi on samba.
Klovni on jo hyväksynyt ompelijansa epätäydellisyyden.
Ompelija on jo hyväksynyt mekon.
Taiteilijarammat puhuvat suorassa lähetyksessä
samasta asiasta kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
Lähetys on eiliseltä. Älä vaihda aihetta, sanovat portaat tanssikoulun ovella.
Älä kehity tanssijana.
Todelliset housewives of Suomi nauravat naisten sorrolle.
Klovni tanssii naurun taustalle
Puikko-Laakson taidekäsityön.
Bagdadilaiset kotirouvat kirkuvat siinä palavan talonsa edustalla.
Nainen painaa katseen
matkapuhelimeen eturivissä.
Sukulaiset vaihtavat kuulumisia
äänipöydän tuntumassa.
Mies ottaa sanattomasti tilan haltuun
reunapaikalta.
Suomen vanhimmassa teatterissa
on alkanut viisi minuuttia
kestävä esitys
rajoista.
Klovnit
katselevat sitä lavalta.
Klovni on jo toistamiseen kieltäytynyt
sopimuksesta, jota tarjotaan yhdelle tuhannesta.
Rakenteet ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena.
Kirjat jatkavat lentämistä puhujien laukuissa
ikään kuin viisaus löytyisi ruumasta
eikä runon ja sen kuuntelijan välistä.
Yhden
helman
mekko
on hitaalle
klovnille
kokon
ainen
kaupunki.
Ja yhden met
rolinjan kaupunki
on hitaalle
klovnille
mekko.
Se kiristää
hartioilta ja
kainaloista
ja sen ainoa
helma
laahaa
maata.
Vain
narsisti
olettaa
istuvansa
jokaiselle.
Sosiaalinen
kontrolli on
kovinta siellä, missä
sitä osataan
tutkia
vain
toisten
omin
aisuu
tena.
Helma
osaa
nousta
syrjity
mmä
ksi
kuin yk
sikään
syrjitty.
Klovnit
lähtevät
hitaasti
tie
hensä.
En ole koskaan nähnyt ihmisten kulkevan
silmä näin kovana jäässä.
Jokainen vastaantulija
kuin medi
taatioha
rjoit
uksessa
keskellä katua. Muunt
uneet tajunnantilat ohittavat toisensa.
Klovnit piirtävät rajoja ja ylittävät niitä, miten haluavat.
Olemme perillä viisi minuuttia etuajassa
vääntyneitä raajojamme heilutellen,
takapuoli kainalossa ja kainalo takapuolessa.
Olemme perillä suu täynnä hapoille menneitä sääriä
ja irronneita tekoniveliä.
Mustuaiset suurina alamme tanssia.
Kaltevaksi jäätynyt tie yritti
saada meidät pysymään näyttöjemme ääressä.
Laskeutua pimeää mäkeä.
Maadoittaa yksi askel kerrallaan.
Tutkia jäämuhkuroita kengänpohjan läpi.
Ehtiä perille ajoissa. Tehdä sambasta omanlainen.
Sä hikoilet aika paljon, sanoo kahdeksanvuotias kesken tunnin.
Klovni juo lasin calvadosia äänestyskahveilla
ja köpöttelee sitten tanssitunnille.
Pääkallokeli on yhtä vaativa opettaja kuin koulun paras passista.
Klovni pelkää mutta toistelee mielessään perille pääsyä.
Joku ohittaa hänet juosten piikit kengänpohjissa.
Klovni tietää jo, kuinka jäältä vaihdetaan laminaatille.
Hän käy lämpimässä kylvyssä vaatteet päällä
rinkiin asti päässeiden kanssa.
Juh
lissa ju
ma li l l e
m e k o t
ki el t ä y ty v ät
v i i n istä.
O mpelijat kieltäyt yvät
s o p i m u k s ista,
s uu nn i t te li j a t
t an s s i sta.
Liukkaalla
on help
ompaa
juosta
kuin
kävellä.
Hiki
on kuin
painamato
n runo,
jonka
keveys
on henki
lökoh
tai
sta,
po
lii
tti
is
t
a
.
Paksun kohdan saumurointi tuntuu
samalta kuin pyörähdys
sambakengät
jalassa
ja
jää
tyneen
kohdan
ylitys
juos
ten.
Vi
ral
lis
ten
ku
vien
katselu
vaatii
enemm
än r
ohk
eutt
a
kui
n
mik
ään
muu
laji:
org
ani
saa
tiossa
tur
vonn
ei
ta
kas
vo
ja,
pai
su
nei
ta
ka
ulo
ja.
Kasvit
voivat omistaa ihmisiä.
Palvomme hei tä tä nii. Menemme
tunnille, jolla opimme hitaan
tanssin. Opimme,
vaikkei
rakas kor
eografimme
erota ykkö
stä k
uin yhd
estä ka
ppaleesta.
Olemme ko
t o n amme siinä
oudossa symmetriassa.
Valitsemme korot
ja nurin perin
etenemi
sen
ta
sapainon
vuoksi.
Kahlata tekniikkat u nn i l l e,
n ä h d ä l u mityöt koulun ovella
ja iskeä kotimatkalla
autoileva sambista.
Iskeä lantiota kuuteen
suuntaan
polvenkorkuisessa
han ges sa.
Sellaista
sambaa ei löydy Brasiliasta.
Suomima lan dro
teetti om peli jal la
lyk ran leik
kuun ja
jätti
las
kun m
aksamatta.
Tanssi jatkuu,
uutta lunta
sataa vielä,
ompelijan
kädet ovat
kohmeessa.
Onneksi
hän osaa
tans
sia
sau
murin
ääres
sä
ja
py
sy
ä
lämp
imä
nä.
Mekko
Mekko
Mekko
Mekko
Mekko
osaa vain
laskeutua ja
opettaa
las
keutu
mista all
aolevi
lle
ja a
llao
levil
le.
Op
piv
atko
kan
tajat
uu
den
tai
don
vai
jää
vät
kö
kai
vamaan
nenää
syömään
rä
kä
ä
lent
oko
nei
siin
sa
?
Mekko on siirretty kaappiin.
Suurenemista pelkäävä
puhuu jatku
vasti
suu
r
uu
den puo
lesta ja toivoo salaa
mahtuvansa edelleen mekkoon. Hän
puhuu eläinpuolisolleen äänellä, jolla
ihminen haluaisi kuulla ihmisen
puhuvan itselleen ja mui
lle ihmisille, jotka
välttel
evät
ihmisiä,
vaikka bakteerilla
on tarkempi muisti
kuin kenelläkään heistä.