Venynyt on kotonaan kovas
sa juok
ja ke
sus
lauk ses sa.
sa.
Kutistunut luulee ompelijaa peiliksi
ja peiliä runoksi harjoittaessaan pah
ante
keväisyyttä.
Nyt se saa halvauksen ja herää
invalidin asemassa. Se ajattelee:
jos minä vain nukun, tämä kuva
lakkaa olemasta totta.
Helmat lepattavat valopylväältä toiselle: kovaa juoksua,
kevyttä juoksua ja kävelyä erilaisina yhdistelminä.
Kyydissä olemista.
Kahina kan
nattelee vierekkäin pinkovia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.