Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Nainen juoksee mekon alla, ja mekko naisen päällä.
Se liukuu rataa pitkin housujen lomassa ja kysyy:
Mi ssä on näitä juo k s ijoit a ka n natteleva
l i e h u m i n e n?
Ja silloin porukka tilaa mittojen
muk aan tehd yt m e k o t
ja j u o k s e e radalla
kuin olisi myö
häst
ymäs
sä o
man
juo
ksuteo
ksensa
maai
lmane
nsi-i
llasta.
Keskel
lä kent
tää pää
t kää
nty
vät.
Äidit
tilaavat
mekot
palloa
syö
tt
elev
ille
la
psi
lle,
jotka
eivät kin
unneet
n i i
tä.
Teemme kilometrin vetoja radalla.
Mummot ohittavat minut hölkäten.
Runoilija poistuu lavalta pyyhkien kasvojaan huiviin.
Hiki on ainoa, mitä esityksestä käsitän.
Runoilija sanoo, että kirjoittaminen on vaikeaa.
Ompelija sanoo, että ompeleminen on vaikeaa.
Annetaan ompelijan kirjoittaa ja kirjailijan juosta.
Kiitos hyvin tehdystä työstä, lukee viestissä.
Oli ihana tutustua sinuun, lukee toisessa viestissä.
