Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Rouvaskansa kantaa ympärilleen kertynyttä massaa
tietokoneiden ääreen joka päivä
ja antaa nilkkojensa paisua.
"Tarvitsen apua!", se huutaa. Ja se tarvitsee koko ajan enemmän apua,
mutta kieltäytyy ompelemasta
poisheitetyistä sanoista kertakäyttömekkoja
ja juoksemasta niitä kantaen pakoon.
Hän ompeli saman mekon
kolmannensadannenkolmannenkymmenennenensimmäisen kerran
ennen kuin sanoi: "Haluan kirjoittaa!"
ja meni nukkumaan astiaan, joka oli täynnä poisheitettyjä kirjoja.
Rouvaskansan pornokuningatar kirjoitti saman kirjan vasta
sadannenkolmannenkymmenennenäensimmäisen kerran
ennen kuin mainitsi hänet
ja meni nukkumaan huoneeseen, joka oli täynnä poisheitettyjä
ih mek ko ja mi siä.
Yöllä kuningattaren pihan läpi kulki entinen ompelija,
kömpi nukkumaan siihen samaan astiaan,
jonne tämä oli kantanut välttämättömät
molemminpuoliset tulosteensa,
ja heräsi myöhään.
Kuningatar lahjoitti hänelle
sadannenkolmannenkymmenentoisen kirjansa
nimikirjoituksella varustettuna.
