Maa oli tovin imenyt pääntiestä mieltä,
kun mekosta tuli kyborgipentujen kuningatar,
kinkkinen pikku kiesus.
Vihreäpukuiset sukupuolettomat smurffit
kävivät sen vuoteen äärellä
osoittamassa kiintymystään kumihanskoihin.
Yhdessä asui ompelijan ääni,
toisessa suunnittelijan itkusilmä.
Mekko kytkettiin kaupungin seinään,
kojeet sykkivät, saumat kasvoivat letkuina ulos miehustasta,
kun mekko pyysi, että siitä otettaisiin kuva.
Eivät tahtoneet näyttää kaikkea mekolle itselleen.
Kesällä ei sairaalaan kannata joutua.
Emme tiedä, mikä siihen meni,
kun se niin sietämättömän tyynesti
auttoi kaikkia sietämään sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.