Otamme tänä iltana esille sormen, avaimen.
Panemme sen silmän laihaa lihaa vasten.
Kävelyllä silmän kanssa
liikkeet hidastuvat ja nopeutuvat.
Silmän eturaajalla on paikka kadulla ja talossa
niin kuin on paikkoja isoäidillä, emokissalla ja poikasilla.
Silmää harmittaa, koska lihan muoto
on vähemmän tärkeää kuin kävelemisen tunnelma.
Silmä ottaa vauhtia.
Me kietoudumme sen ympärille,
nostamme takaraajojamme joka askeleella.
Silmä leijuu välissämme, värähtelee sisältä ja nauraa.
Ikkunoista katsovat lamput.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.