Esityksen jälkeen
siniseen solmioon pukeutunut
kinuaa itselleen kymmentä uutta solmiota, kolmiota
ja metsää. Mikrofoni on päällä.
Lapsi laulaa iltalaulun, jotta nukahtaisi.
Kuuntelee omaa ääntään
ja vanhempien kehuja.
Kohta silmät jo liikkuvat unessa luomien alla:
siskolla on pyörätuoli,
ja hänellä itsellään kaksi sauvaa.
"Unessa
ei ollut minkäänlaista tunnetta", hän sanoo.
"Me vain liikuimme koko ajan."
Sellainen laulaja on käsittämättömän
rikas joka ilta
eikä siltikään koskaan riittävän rikas
asuakseen joskus keskellä kaupunkia
sinisolmioisen naapurissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.