sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

84







Menen punkkarin karvaiseen kontrapostoon.
Yhdeksäs leikkausarpi haluaa tulla piirretyksi.

Seison siinä
niiden rinnalla, jotka haluavat puoliväkisin poistaa
yhdet karvat langalla ja sokeroida toiset.

Niiden rinnalla, joiden peppuvako paljastuu,
kun he kumartuvat alttarilla laskeakseen kukat.

Niiden, jotka sanovat suoraan, etteivät he lue eivätkä ompele
vaikka minä kuinka opettaisin.

Seison yhä vain alasti. Jalka puutuu.

Minä punkki muiden punkkien vieressä.
Leuoista irtoavat karkeudet. Joskus punkit eivät tiedä,
minne ovat kiivenneet.

Päätä huimaa, menen pieneen kippuraan.

Toivotan sukupuolille hyvää päivää kuin tervehtisin uutta luokkaa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.