317

 

Meillä on käsittämätön: tämä kaiken oudon ää
neen lausuva lauma, joka kiittää lakonisesti. 

Ja toisiamme varten meillä ei ole yhtään 

piikkiä, ainoastaan tarinoita. Sekin on

mahdollista, nyt tiedätte. Päästäm

me aina kerto

jat sisään. Olette öi

sinkin täällä. Päivisin 

nousemme sohvilta tuoksu

vina konvehteina napit 

korvissa ja jatkamme

piirtämistä. Emme

me lähteneet akate

                       mioista
                      lastem
me takia vaan kos 
ka halusimme ai
kuista seuraa.
Ja nyt joulu
päivän
ateri
alla
yksi
lapsista
syö nope
ammin kuin
muut. Hän alkaa
lukea ääneen, ja me
hirnumme ruoka suussa.
                           Kertokaa, mil
loin piirrämme. Olen jo nähnyt
tapaamisestamme kuvan, riisu
tun halauksen. Toivottavasti voit
te hyvin. Kukaan ei osaa koskettaa
minun kättäni niin kuin minä itse. Silti
                                        

                                    haluan vielä kätellä.