Klovni ostaa viiden punnan kihlasormukset
Tate Modernin myymälästä, sillä
lontoolainen musikaali on hyvinrasvattu kone,
jota nuori yleisö opettelee kannustamaan huutaen.
Nauramme amerikkalaisille.
Heathersit nauravat.
Ympärillämme istuvat ihmiset nauravat lujempaa
kuin me.
Näemme aavistuksen
improvisaatiosta aplodien aikana.
Huuma kestää paluumatkan
metroasema-avaruudessa. Sähkömopoja on
näyttämöllä vähemmän kuin tunneleissa.
Jos
jos
jos kaikki
olisivat tanssineet ja laulaneet
upeasti tuunattujen mopojen päällä maaten
jos
jos
jos
huutaisimme vieläkin.
