631

Alku on aina helppo.

Riodejaneirolaiset tulevat nauramaan teille,

kun puhutte heille Brasilian portugalianne, brasilialainen opettajamme sanoo

Joensuussa. Riodejaneirolaiset ovat sellaisia, hän sanoo.

Ja he tulevat matkimaan teitä rumasti

ja keksivät teistä vitsin.

Sambankin alku on helppo. Täytyy vain pysyä liikkeessä.

Turkulaiset tulevat nauramaan, kun näytän heille 

aloittajien samban muualta kuin Turusta,

vaikka sambaajat ovat kansa kaupunkien sisällä,

jumissa 

lattiaa vasten,

kotiensa rajoille kotinsa pystyttäneinä.

630

Ennen lähtöä lajittelen kirjat. 

Kolme kassillista poltettaviin ja kolme tanssittaviin. Menen kirjojen

kanssa pihalle. Asettelen ne ympäriinsä.

Kirjat eivät liiku. Ojentelen niitä

jokaiselle, joka kulkee ohi. Mutta kirjat eivät liiku.

Kaksi kassia lähteen palvelutaloon ja yksi antikvariaattiin. Kauppias 

sanoo, etteivät nämä kirjat liiku.

Otan yhden kirjan mukaani. Vien sen kaksi kertaa 

väärälle raiteelle ennen kuin löydämme junaan,

jossa nuoret tirskuvat hysteerisinä.

Kirja pyytää minua katsomaan itseään.

Ja me vain olemme tekemättä mitään.

Mutta kaikessa liikahtamattomuudessamme kihisemme iloa,

sillä kuulemme jo ovelta, että Sumida kestää kovuutta ja pehmeyttä.

Hyppäämme liitoon ilman peilejä,

ja hikeä lentää soittajien kasvoille. Mitäs tulevat niin lähelle.

Illalla aivastan aukeaman täyteen näkymätöntä liikettä, 

ja Shinjuku hiljenee pöytämme ympärillä.