Ennen lähtöä lajittelen kirjat.
Kolme kassillista poltettaviin ja kolme tanssittaviin. Menen kirjojen
kanssa pihalle. Asettelen ne ympäriinsä.
Kirjat eivät liiku. Ojentelen niitä
jokaiselle, joka kulkee ohi. Mutta kirjat eivät liiku.
Kaksi kassia lähteen palvelutaloon ja yksi antikvariaattiin. Kauppias
sanoo, etteivät nämä kirjat liiku.
Otan yhden kirjan mukaani. Vien sen kaksi kertaa
väärälle raiteelle ennen kuin löydämme junaan,
jossa nuoret tirskuvat hysteerisinä.
Kirja pyytää minua katsomaan itseään.
Ja me vain olemme tekemättä mitään.
Mutta kaikessa liikahtamattomuudessamme kihisemme iloa,
sillä kuulemme jo ovelta, että Sumida kestää kovuutta ja pehmeyttä.
Hyppäämme liitoon ilman peilejä,
ja hikeä lentää soittajien kasvoille. Mitäs tulevat niin lähelle.
Illalla aivastan aukeaman täyteen näkymätöntä liikettä,
ja Shinjuku hiljenee pöytämme ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.