Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Miksi he lähtisivät,
kun he edelleen uskovat? Uskovat,
ettei mikään ole niin
hyvää kuin
hyvä
työpai
kkaju
oru?
Miksi he
hylkäisivät
tarinoidensa
lähteen?
Itken kuumassa
Japanin-ikävää.
Kaipaan kau
punkeja
ilman
tupa
kan
sa
vua.
Kaipaan
kaupunkeja,
joissa saisin
heti potkut.
Tänään tein
neljä tuntia työtä
35-asteisessa ompelimossa.
Odotin bussia kymmenen
minuuttia. Odotin ilmastoitua
bussia tupakansavussa.
Kaksi miestä kävi
pyytämässä
rahaa.
Katsella omia lapsiaan
kuuntelemassa opastusta kielellä,
jota he eivät tunne. Kuunnella
heidän kanssaan rytmiä
ja melodiaa. Olla
näky
mätön
kysymys
taiteesta
ja sek
sit
yö
stä Shimabarassa.
Shinjukussa
työ oli
esillä
eikä
piilossa
niin
kuin
täällä.
Lolitat
seisoivat
kyltit kädes
sään
kadulla.
Baarin
ulkopuolella
he makasivat
kuvissa
ilman kylttejä.
Huom
ata op
paan
toist
ele
mat tavut.
Huomata katto.
Antaa varpaiden
liukua mattojen
pintaa pitkin.
Levätä ta
tamituok
sussa.
Kat
sella kuu
muutta, jota
on katseltu
kaue
mm
in
kuin
muoviäm
päreitä.
Katsoa telinettä,
johon miekat
jätettiin.
Muis
unoh
taa
taa
kotona
eteisessä
roikkuva
miekka.
Muis
taa
työ.
Muistaa
tutkinto.
Tanssia
haikuja.
Ehdottaa
klovnien
haikupiiriä
Turkuun.
