Kun kaikki turha on peruutettu,
mekkojen ompelijat heräävät
vihdoinkin kevein mielin.
He lukevat runon.
He peruuttavat matkan
ja alkavat puhua luonnosta.
Säästymme tartunnalta,
sillä me, runojen ompelijat,
heräämme yhtä kevein mielin
kuin kaikkina muinakin aamuina.
