Onneksi on klovni. Se tulee paikalle
kaikkein heikoimmalla hetkellämme
ja keskeyttää meidät sanoen: "Teen vain työni."
"Iske lujempaa", se sanoo.
Ja se tulee paikalle silloinkin, kun laskeudumme
jäämäkeä ilman välineitä,
mäkeä, jonka reunoilla ei ole lunta,
ja nousemme sitten kävelytietä omakotitalojen lomassa,
tietä, joka on sittenkin vielä sileä,
kun jäätiköt ovat sulaneet
eikä taloja enää ole,
mutta me
olemme päässeet tunnille.
Klovni istuu katsomossa, ja sambamme on vihdoin kova.
