Tulemme aamuisin työhuoneelle kuin tulisimme lomakohteeseen
yölomalta kotoamme.
Nojaamme pöytään ja katselemme rakenteita,
kun pääskyset riuhtovat ikkunoiden takaa kesää sisään.
Olemme olleet pikkumaisia, suuria tosikkoja, näkymättömiä
ja sitkeästi kutsumatta tänne sitä, jota emme ymmärrä.
Soinnut ovat väliaikaisia väriseviä pyhyyksiä, sumuverhoja,
joiden läpi matkustamme.
Meillä on yhteensä seitsemän ammattia eikä juuri koskaan kiire.
