Talutit minut sivuun.
Olimme puhuneet mahdollisimman nopeasti
mahdollisimman monessa paikassa.
Emme ymmärrä paljoa puheesta. Ymmärrämme pylväitä.
Palkitsemme siksi itsemme lisäämällä luetteloon
jokaisen puhutun tunnin.
Palaamme aina uudestaan
kauttakulkuhalleihin ajattelemaan aikaa,
jolloin tapaamme järjestellä sanoja ei enää ole.
Ajattelemaan kiinnittimiä, jotka eivät hajoa.
Saumoja lähtee mahdottomiin suuntiin.
Arvoituksellisuuden oppimiseen kuluu vuosia.
Tunnit kuluvat.
Vaatteenkin voi purkaa.
 |
 |
Hitaus: virkattu villatakki.
(Muunneltu ohjeesta, joka on julkaistu
Suuri käsityökerho –lehden numerossa 7/1984, sivuilla 26-27.)
Kuvat: Tyyne ja Hanna Väätäinen
