maanantai 10. heinäkuuta 2017

24






Sain kerran päivässä uudet sormet.
Huomasin ne pesulla.  
Kuvia kulki koukkuisissa vaihtuneissa väleissä.

Toistelen lempitekoani, loputtomasti, muita juhlia varten,
työnnän rauhallisesti kauemmaksi.

Pukineet voivat olla muhkuraisia.
Ne voivat vaikuttaa ensisilmäyksellä pattitilanteilta.
Tarjota tunnusteltavaa sekä silmille että sormille.

Olla välillä väärässä, välillä oikeassa paikassa. 





sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

23







Valmistun ja hidastun. Opettelen hulluttelemaan.
Ihmiset haluavat tulla nähdyiksi. Minä näen heidät liikkeessä peilin kautta,
käsitteisiin kietoutuneina. Osaan kysyä.

Talvimaisema on lempeän juhlan aihe. Hiutaleavaruus.
Tunnen tilan kasvojen iholla. Ihmeellinen alaspäin suuntautuva
hidastettu meno. Lähellä, sen takana ja sitä kauempana ja kauempana.
Huomenna tuulee lujaa. Olet jo nyt tarpeeksi lähellä.




torstai 13. huhtikuuta 2017

22





Nyt on paksu kerros huopaa päässä, 
avaruutta ajatusten suojana.

Eteneminen tarkoittaa joskus muuta
kuin nousua seuraavaan luokkaan
ja liian vaativaa päivää töissä: pysyttelyä
tuolin ja näytön välisessä pienessä paikassa.

Käy lasilattialle. Se sulaa kohta.
Jos putoat kasaan, ota se tutkimisena.
Kaitaleet alkavat ennen pitkää pyöriä.

Kerrokset jäävät sekoittumatta.
















































Smooth Space: huopapäähine.
Kuva: Hanna Väätäinen

tiistai 28. maaliskuuta 2017

21





Aikaisilla on kadonneita taitoja.
He ovat leijuneet vuosituhansia paikasta toiseen
valmiina heräämään.

Kun jossakin lapsi keksii leikin, aikaiset havahtuvat.

Pysäytämme heidät
kuvittelemassa ja keksimässä toisilleen pukuja,
liikuttelemassa ajatuksia, tarinoimassa käsin ja jaloin.
He osaavat nukahtaa minuutissa.

Sinä olet yhden toisaikaisen,
yhden täysaikaisen ja yhden neliaikaisen
mielenosoitus taitojen ja kadottamisen puolesta.











lauantai 25. maaliskuuta 2017

20






Minne kääntöaukon läpi voi kulkea?
Sisälläsi on vuori. On kiivettävä leiriin aloittamaan alusta.
Sisälläsi on vanu. On sovellettava ohjetta.
Pinnassa kulkee siksakki. On kohdistettava työn ja kodin kuviot.

Liikun sakset kädessä ja neulat hauiksessa.
Pääsen hyvin valaistuun huoneeseen.
Naps, naps ja naps.
Kumarrun koneen, nuken ja pöydän ääressä,
että sinusta tulisi hänen näköisensä.

Matkalla luovutukseen piirrän vielä
etusormella näkymättömiä merkkejä kankaaseen.
Ansaitset nimeksesi japaninkielisen laulun.




























Aika: kimonohihainen talvitakki, mittatilaustyö.

Kuvat: Hanna Väätäinen

maanantai 27. helmikuuta 2017

19






Millä tukea häntä, joka on ollut viisikymmentä vuotta sen pahan kanssa,
joka on kaikille kyläläisille hyvä?

Hän on lähellä. Yhtä lähellä kuin sinä olet ihoa.

Hän on kaukana, koska paha karjuu. Se tönii ja karjuu tänään,
syyttää ja käskee, se puristaa käsivarresta ja karjuu.

Lähetänkö sinutkin sinne, olemaan paikalla, kuuntelemaan silmukoillasi?
Lähetän Säteen.































Lähellä ihoa: trikooaluspaita.

Kuva: Hanna Väätäinen






keskiviikko 22. helmikuuta 2017

18





Navetan jääkaappi tärisi tasaisin välein, mutta hiirillä ja käärmeillä oli rytmi.

Sen rinnalle kasvaa jotain. Ehkä leikkuupöytä tai teollisuuskone.

Uurtamista voi aina harjoitella, urien tulokset ennakoida.
Tasoille voi asetella ompelujärjestyksiä.

Olet vain yksi tuijottamisen aihe muiden joukossa. Liimaa, jännitystä.
Olemme käytävällä, käytävältä, tulossa uudestaan käytävälle.











maanantai 6. helmikuuta 2017

17






Sellainen jäkälä, joka sinun selässäsi kasvaa, puuttuu opaskirjasta ja metsästä.
Villainen laji, trikoon muu kukinto.

Jouduit olemaan ensin kaksi kuukautta nuken päällä. Ehkä sinulle tuli siitä huono olo.

Torvet värisevät, kun yhteisöjä taiteileva nainen lähtee liikkeelle.
Ääni on värinää, joka tuskin kuuluu
kenellekään.













Kuva: Hanna Väätäinen






lauantai 21. tammikuuta 2017

16





Villatakeista tulee harvoin samanlaisia kuin ihmisistä.

Pysyin kietoutuneena silmukoihisi. 
Muusikko pudotteli lattialle kliseitä. 
Ne pyöriskelivät huoneessa hetken 
ennen kuin palasivat hyvin treenattuihin onteloihin.

Musiikki on toisenlaista. Puikkojen kilinää täydessä aamubussissa. 
Torkkuvien matkustajien keskellä yksi virkeä neuloo.

Vanhoja villatakkeja muistaa tehneensä vuoden tai kaksi. 
Pukeudumme tekomuistoihin, monta kertaa muuntuneisiin. 
Tehtaan huminaa ikkunan takana. Kiskojen kolinaa lattian alla.