Ajattelen Japania koko ajan.
Ajattelen vaaleja ja Shinjukun
kadulla kampanjoivaa ehdokasta.
Ajattelen julisteissa poseeraavien
ajatuksia siviilien
näännyttämisestä
nälkään. Ajattelen
Palestiinaa ja Suomen
ministereitä kulkemassa
kokouksesta kokoukseen
huppu päässään
ja viikate puseron
sisällä piilossa.
Poimin viinimarjapensaan tyhjäksi
samalla, kun ajattelen sambaa Japanissa
ja Japania sambassa. Nostan perunoita
ja panen ne kiehumaan.
Ajattelen laulajaa
kysymässä, kuka minä olen.
Ajattelen tulevan passistan pyörivää rintakehää.
Ajattelen tamborimin soittajan iloisia kasvoja
ja jomotusta hänen kädessään.
Ajattelen lipunkantajan suoraa selkää.
Ajattelen lipun suojelijan ojennettua nilkkaa.
Ajattelen sambistan hyppyä,
joka on juuri sellainen
kuin sen pitää olla.
Ajattelen kyykkyyn
laskeutuvaa lasta
Gazassa ja
kipua polvessa.
Ajattelen kaikki
vapauden
koululaiset
työpaikoilleen
ajattelemaan
Gazaa ja sambaa
maanantaina.
Perkaan perennamaan rikkaruohoista.
Kumoan ruohot kompostiin.
Ajattelen baterian johtajan nuoruutta
ja chocalhoa, joka hajoaa kesken soiton
ja leviää tanssilattialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.