Leijumme hetken eteenpäin
silmät kiinni, suu auki, kieli ulkona
ennen kuin lähdemme nousemaan kohti uutta pohjaa.
Aina tulee jokin pohja vastaan.
Ja sen saavutettuamme
ajattelemme, että
käsisamba
on paljon hauskempaa kuin tämä. On sävy outo sen.
Kuin lapset
me kuuntelemme satua.
Kuuntelemme riemukkaina valvoen, palvoen Laylaa.
Asakusassa vaunu söi tanssijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.