lauantai 18. joulukuuta 2021

311

 


Te on aina me.
Me on aina te, jotta pystymme lukemaan
mikroliikkeet silmistä maskin yläpuolelta, 
kuvitella halaukset ja tuntea pusut poskilla.

Viemme pandemian arjen hapuilevat koreografiat
näyttämölle tutkien ja tarkkaillen niitä. Jaha, tämmöisiä.

Hetken voimme olla kokonaan toisten varassa, täysin kontrollissa.
Huoneistossa on karhu. Joku toi puuman pirskeisiin. Tyttö on nyt koira.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.