Jokin pistettä suurempi ottaa sisuskaluista kiinni.
Istumme selkä ojennettuna, makaamme suorana matolla.
Kuuntelen kuinka hän päästää irti.
Hän pelkää jokaista kirjoittamaani riviä
ja pyytää minua kirjoittamaan lisää.
En aja pyörällä, koska pelkään kuolevani.
Minä,
joka sanon että olisin valmis kuolemaan vaikka huomenna
peukalon alla olevan
pisteen takia.
Iho on kulunut siitä kohdasta usein rikki ja parantunut.
Olemme seuranneet tätä paranemista
kuin luontodokumenttia.
On ollut mukavaa
repiä ihosuikaleita irti ja liikutella peukaloa
edes takaisin
silloin, kun paikka on ollut pahimmillaan vereslihalla.
Tämä on suuntautuminen, jota ei voi valita.
Olemme kytkeytyneet pisteen kautta koskettimiston tai ruokapöydän reunaan, kulkuvälineen
tankoon ja laukun kulmaan,
sillä pisteellä on oma aikansa ja koostumuksensa.
Herrvoton, jäykkä
ja kiihkeä,
laiha, pieni ja koukkuinen.
Olemme puuhailleet pisteen parissa tarvitsematta muuta.
Olemme saaneet kaikki paikat hytkymään
naurusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.