160

Meitä ei ole kukaan koskaan auttanut,
hän sanoo meille, menee kotiin ja alkaa karjua. Kissa nostaa päänsä, 

puoliso laskee päänsä.

Pystyn haistamaan raa'an sydämen, jonka kissa on jättänyt syömättä yöllä.

Lapset ovat ommelleet heidän vaatteensa 

ja hakeneet kaivoksesta metallit heidän puhelintaan ja hybridiautoaan varten. Ja heidän omat lapsensa

tietävät jo, ettei karjumista luokitella sairaudeksi.

Hevilaulajan kurkusta tulee verta.
Kukaan ei ole koskaan auttanut meitä, hän sanoo,

ja laittaa Chopiniä soimaan.