Osa innostuu pukeutumaan kirjoitusasuun
saadakseen otteen tekstileivästä. Tulee näkkäri, tulee limppu.
Lukumoukat
menevät julkaisemaan imelletyn elämälaatikon ohjeen, mietityn.
Samat perunat jokaisella. Huolellisesti valitut, jalostuksen
tuloksena saadut maut. Mikään ei tunnu enää miltään, he sanovat,
ilman imelyyttä.
Sivistyksen voi nostaa pöydälle,
mutta lattialla on sen paikka.
Ja lattialla istuvat vaatturit
vaihtamassa asuihin ehjiä vetoketjuja
entisessä tehtaassa, jossa on edelleen sähköt.
He käyttävät polvea ja likaista jalkapohjaa,
vaikka piti käyttää kättä ja silmää.
Täytteet tursuavat väleistä.
Tapahtumat ummistavat kerroksissa silmiään.
Imelistä imelin ei uskalla tapella heiveröisesti loistaen
pienellä huokoisella laulullaan
muiden kuin itsensä puolesta,
pistävän kainalohien pelossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.