maanantai 23. marraskuuta 2020

195

 



Jos mä nyt kuolisin, haudattaisko mut sinne pienten puolelle, hän kysyy.
Onko siellä kahdeksanvuotiaiden osastoa, hän kysyy
ja kuvittelee itsensä maan pinnan alle.

Kuvaa pitää uskaltaa katsoa. 
Mennä piirtämään se, mitä ei on ole.
Kertoa itseään näkymättömäksi.

Mennä hoitoon ja kuvitella pahin mahdollinen tapa kuolla.
Kuvitella sen jälkeen paras mahdollinen tapa kuolla.

Saada puoliskot keskustelemaan 
sokean oppaan äänestä ja kädestä pitäen.

Mennä autoon. Mennä hissiin. 
Katsoa lasta ja hänen vanhempaansa.
Nähdä vetoketjut, jotka on onnistunut vaihtamaan takkeihin.

Päiväkausia kestävä
ylös ja alas liikkuva ilo heti kuoleman vieressä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.