keskiviikko 23. syyskuuta 2020

173

 


Me, te ja se ovat korvanneet minän ja heidät.
Maailma on avautunut alaspäin ja sivulle.
Ilmassa suhahtelee kasveja,
jotka ovat lakanneet menemästä lihasta.

Kauan sitten korkeuksista lensi vielä leluja,
koska pienen piti unohtaa pelko.
Voima oli tallella. Yksi pääsi kipuamaan 
ja toinen laskeutumaan.

Aikuisuuteen kurotti riittämätön juures,
joka kapeni ohueksi säikeeksi ja katkesi.

Kauan sitten työtä oli korkeuksissa niin paljon,
että kiittäminen oli muuttunut teeskentelyksi
ja juhlien piti olla överit, jotta ne olisi erottanut arjesta.

Tarvittiin paljon parvia ja juhlia
jokaisen pienenä rikki menneen lihaminän kannattelemiseen.

Ihmisproteesit suostuivat.
Kaikki yrittivät mennä rihmoista,
jotta muistot olisivat haurastuneet

ja minät olisivat pysyneet.
Me, te ja se olivat silloin jo alkaneet erottua.
Pavut, perunat ja kurpitsat tulla minän ja heidän tilalle.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.