perjantai 23. lokakuuta 2020

179

 



Sattuma on kipeä kohta ja väliin jäänyt nivel.
Helvetti on taas varastettu.

Osaamme väittää ruutua ympyräksi ja voittaa väittelyn.
Osaamme arvata
arkkupakastimien, kiukaiden ja salasanojen omat pahat paikat, joista pääsee pois.

On niin taivaallista puhua helvetistä, että helvetti lakkaa olemasta se,
mikä se on.

Pinota perusteluja sellaiseksi kasaksi, että nupit napsahtavat irti ovista
ja alkavat kieriä kohti mattojen alla aukeavia salaisia tunneleita.

Olen kysynyt neuvoa niiltä, joita ei ole vielä laulettu 
eikä niille sovi mikään niistä tyhjistä putkista,
joita nyt täytämme lahjoillamme.

Kun yhtäkkiä keskitymme hetkeksi pelastamaan jotain muuta
kuin oman hengästymisemme, teemme siitä numeron.

Seuraavaksi teemme numeron siitä, kun lakkasimme kääntämästä
minkä tahansa maaston, 
jotta se vastaisi käsitteitämme,
ja jaksoimme vain katsoa, mitä tapahtuu.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.