78

Kun tulin tajuihini,
vartalooni ratkenneet kanjonit
kaikuivat vaimeina ammeessa, jossa makasin.
Siellä vallitsi aineista leuhka auvo, naurava.
Kuulin selvien sairaina vaikeroivan.

Halvaus on parasta.

Kuvitteleeko ihminen vierelleen puhuvan eläimen,
koska ei kuule eläimen ääniä suussaan?

Tulevatko lapset aina seisomaan kadunkulmassa
vaaleansinisissä sukkahousuissa?

Kun olin levännyt, halusin näyttää itseni kaikille:
vedin lakanan varovasti syrjään.

Väleihin avautuivat
yhteenkurotut ihrat.
Joku impala
sitoi vatsaani pingottuneet rihmat kiinni
kipeiden vieraiden ripsiin.