perjantai 28. helmikuuta 2020

43




Hän tarjosi tandem-pyörää,
mutta en koskaan pystynyt istumaan eteen,
irrottamaan jalkojani maasta.

Sitten sain istua viereen.
Pelkkää älyvapaata kuolemanpelkoa.

Päätin jäädä siihen.

Näin, että uutta elämää olisi, 
vaikka kukaan ei sitä synnyttäisi.

Menin synnyttämään,
ja synnytystäkin suurempi järkytys oli nähdä,
miten paljon ihmiset vihaavat lapsia täällä.

Vanhempien katsoessa muualle minä vieläkin joskus tuijotan 
lyhyesti lapsia
niin kuin lapset tuijottavat minua pitkään.

Ylhäältä maa nauraa meille.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.