lauantai 29. helmikuuta 2020

47






Tässä kaupungissa sokeita ihmisiä ei riitä kaikille.
Niille, jotka etsivät ihmistä vamman takaa, 
löytyy ikävä yllätys.

Häissämme puhalletaan kuplia.
Meillä on molemmilla mustat vaatteet,
ja posetiivari soittaa samban.

Keskellä nurjaa unta
halaan kieltä kuin koira
ja käyn asumaan kaulalleni.
Elämää naurattaa.

Naimisiin menevät ne,
jotka eivät muuten luota toisiinsa.

Hän suuntaa sängystä pöydän ääreen,
asettaa sormensa naksuvalle näytölle
kuin työntäisi ne postiluukkuun.

Hän seuraa minua kylpyhuoneeseen
ja kertoo, mitä ajattelee kirjoista.
En käsitä mitään hänen puheestaan.
Näen unta häistä.

Yöllä kissa kiipeää hänen selkäänsä.
Otan kissan ja menen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.