Matkustimme paikkaan,
jossa kaikki miehet ovat sokeita, kaikki naiset näkeviä.
En kerro, missä se on.
Hän oli sikarinsavua korvakäytävässä,
englantilainen valssi transit-hallin kaiuttimissa
ja sen välinpitämättömänä viipyvä vaikutelma,
sormissa koodinimi ja lukemat.
Mitä tuhlausta on torkkua eri kaupungeissa!
Mitä tuhlausta ottaa talteen ihmisen haju!
Osasimme kyyhöttää tarpeeksi hiljaa
ryhtyäksemme puhumaan mistä hyvänsä
ja eksyäksemme itseemme kuin kissat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.