Alamme pitää
luonnonlakina
viereisistä huoneista kuuluvaa huutoa.
Käymme vastaanotolla puhumassa siitä.
Ihmettelemässä.
Isämme eivät käyneet.
Puhumassa. Ihmettelemässä.
Eivät isiensä isien huudosta.
Kysymme. Jostain
tuo
vankkumaton
rakkaus
huutoa
kohtaan
on tullut.
Itsenäisen
elämän
liike, auta meitä.
Toivomme
uhriuttaan huutaville
pehmeää (kovaa) koulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.