Alamme pitää
luonnonlakina
huoneista kuuluvaa huutoa.
Käymme vastaanotolla puhumassa siitä.
Ihmettelemässä.
Isämme eivät käyneet.
Puhumassa. Ihmettelemässä.
Eivät isiensä isien huudosta.
Kysymme. Jostain
tuo
vankkumaton
rakkaus
huutoa
kohtaan
on tullut.
Tuo posi.
Kuuletko,
itsenäisen elämän liike!
Haluamme
itsenäisen
elämänsä huutajille
liian kovaa koulua,
liian kevyesti pehmustettua,
haluamme viedä heiltä kohteen pois.
Haluamme
äideille
vapautta.
Silloin näemme
onko posi
niin
kova, niin posi kova,
että
se
pärjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.