Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
N
yk
ytait
een m
useon
asiak
aspyör
ätuolis
sa on kuva
juoksevasta siiv
ekkäästä la
psesta, j
oka on
kääri
tty si
tei
si
i
n
.
Vammaiset Kupidot heräävät Rooman hehkuvaan iltaan.
Ne juoksevat vakavasti loukkaantuneina museon salista saliin.
Ne pudottavat nuolen ja jouset paikkaan, jossa ampuivat
juuri ennen kuin törmäsivät seinään ja kierivät alas portaita.
Joidenkin käytävien toisessa päässä on madallus
mutta toisessa päässä ei. Joidenkin käytävien molempiin päihin
tarvitaan jalat.
Lähestymme reunaa. Aikuinen tönäisee puhelimeen uppoutunutta
lasta, jotta tämä
väistäisi.
Heräämme Rooman hehkuvaan iltaan.
Bussinkuljettaja kysyy, mistä tulemme. Vastaan:
Via Aurelia Anticalta.
Ihmiset juhlivat juhannusta
kuin yrittäisivät unohtaa ministerin ja puhemiehen.
Esitys on ohi. Esitys alkaa.
Kiltteys uskaltaa kieltäytyä molempien moukkamaisuuksista
ja karjuu apua vasta, kun huomaa, että siltä on
otettu pois kortit.
Mekolla on harvoin yhtä kotia ja yhtä työtä.
Siksi Kiltteys naamioitu mekkoon. Ja taipuu vasta,
kun Nopeus ja Ahneus vievät vielä yhden kodin ja yhden työn,
jotta Pelko pysyisi tyytyväisenä.
Vuorijalavan siemenet soittavat katua paperimekoissa.
Kaksi isää on aina parempi kuin yksi. Kolme äitiä on parempi kuin kaksi.
Vuorijalava tietää, mitä tarkoittaa istua pelkääjän paikalle ja pelätä
ja vaihtaa heimoa silloinkin, kun toiset uskaltavat vielä
jäädä.
Biologisten
pitää uskaltaa antaa mennä.
Valittujen pitää uskaltaa antaa mennä.
Ja kun menijät ovat menneet, tulijoiden rohkein teko
on klikkailla.
Mekko etsii sivua,
jossa olisi niin paljon ilmaa, että helma saisi laskeutua.
Bussi saapuu torille,
jonka uskovaiset miehet ovat ottaneet haltuun.
He sanovat mikrofoniin, että suhde jumalaan pitää
olla kunnossa, jos haluan taivaaseen.
Mekon taivas on jumalan taivaan päällä.
Miehet jatkavat hyökkäystään kuulevien
korviin.
Kukaan ei keskeytä heitä.
- Me saadaan tarjota,
mies sanoo, kun mekko puolustautuu ompelijan katseella.
Miesmatkustaja ottaa tilan bussissa
musiikilla.
The world is mine, laulaa artistimies hänen puhelimestaan.
Vain yksi mies kääntyy ja sanoo, ettei se käy.
Katso tarkkaan.
Tältä näyttää se, ettei katso pois.
Se, joka osaa katsoa, voi viedä tilan kotonaan.
Katso sinne asti.
Minulla on herkät silmät.
Opimme asiat eri tahtiin.
Siksi valtiotieteiden maisteri voi uskoa
i h m i s r o t u j e n
olemassaoloon.
Olisi tarvinnut enemmän aikaa
sisäistääkseen
asiat
ja
rohkeutta
jatkaa
opintoja.
Sää
tyta
lo
kin
on
koulu,
jossa
voi
syn
tyä
oival
luksia
ajasta.
Siksi
he,
jot
ka
ei
vät
saa
neet
oi
ke
al
la
het
kellä
aikaa,
voivatkin
päätt
ää
nyt
antaa
kaiken
turhan
ajan
pois
ja an
taa
jälje
lle
jäävän
ajan
m
u
u
tt
u
a.
Aika oppii
taipumaan
toisten puolesta
ja omasta puolestaan,
katkeamatta,
loukkaantumatta,
vaikka
viha
on
rikos.
Vihalta
ei
kukaan
voi
sulkea
silmiään
vetoamalla
omiin t r a umoi h i n s a .
Ajallakin
on
silmät,
toisenlaiset
kuin ihmisellä.
