412

Kop

utan oveen. 

Hassua, että se on 

lukossa. Koputan

uudestaan. Siis

tijä tulee 

avaamaan 

hämmästyneenä. 

Enkö todella osaa vetä

ä sen sijaan, että työnnän?

Lataamme pyörätuolin akkua. 

Rikomme munan jauhojen keskelle 

tehtyyn kuoppaan. Vispaamme varovasti 

                                haarukalla. 

Siirtelemme jauhon kuopan reunoilta munan pää

lle. Pyörittelemme taikinan palloksi. Vaivaamme sitä 

kolmella eri tavalla. Kaulimme sen lautaa suuremma 

ksi. Kieritämme sen sivuilta keskelle kahdeksi viere

kkäiseksi rullaksi. Siivutamme rullat. Asetamme 

veitsen rullien alle ja nostamme ylös. Rullat av

autuvat roikkuessaan veitsen molemmilta p

uolilta. Hiki valuu pitkin selkää. Meistä

heikkojalkaisin on leipuri. Hän au

ttaa minua. Lapsen varasto

ssut hajoavat keskellä P

iazza Navonaa. Nyt 

en voi kävellä,

hän sanoo.

411

 

Heräämme Rooman hehkuvaan aamuun

ja vaihdamme oikealla pysäkillä,

sillä busseissa on kuulutukset. 

Menemme Pyhän Antin basilikaan,

Neitsyt Marian ihmeen pyhättöön,

ja rukoilemme pyörätuolin akkuihin lisää tehoa.

Haluamme kulkea pidemmälle ja korkeammalle, 

altare, altare,

ja jatkaa palvontamenoja vielä saman korttelin toisella puolella.

Tavaratalo on vaatteentekijän basilika,

ja sen kattoterassilla maailma on litteä kuin pitsa.

409

 

                   N

                    yk

                   ytait

                 een m

                 useon 

              asiak

          aspyör

           ätuolis

            sa on kuva 

              juoksevasta siiv

                 ekkäästä la

                    psesta, j

                    oka on 

                     kääri

                       tty si

                        tei

                        si

                        i

                        n

                         .

          Vammaiset Kupidot heräävät Rooman hehkuvaan iltaan.

   Ne juoksevat vakavasti loukkaantuneina museon salista saliin.

             Ne pudottavat nuolen ja jouset paikkaan, jossa ampuivat 

                juuri ennen kuin törmäsivät seinään ja kierivät alas portaita.

408

 

Nousemme Roomassa bussiin.

Sen seinässä on ohje pyörätuolilla matkustamista varten

ainoastaan suomeksi ja ruotsiksi.

Ja infosarjakuva keskioven yläpuolella suomeksi ja ruotsiksi.

Luemme niitä kuin emme olisi ikinä nähneet 

suomeksi ja ruotsiksi kirjoitettua tekstiä.

Suomalainen turisti asettaa pyörätuolin väärin siitä huolimatta, 

että hän on varmasti ymmärtänyt ohjeen. Niin teemme mekin.

Kuin kostoksi 

pysähtyy täyteen ladattu pyörätuoli jo 700 metrin ajon jälkeen.

407

 

Joidenkin käytävien toisessa päässä on madallus

mutta toisessa päässä ei. Joidenkin käytävien molempiin päihin

tarvitaan jalat.

Lähestymme reunaa. Aikuinen tönäisee puhelimeen uppoutunutta

lasta, jotta tämä

väistäisi.

Heräämme Rooman hehkuvaan iltaan.

Bussinkuljettaja kysyy, mistä tulemme. Vastaan:

Via Aurelia Anticalta.

406

 

Takapihalla on umpeenkasvanut kenttä. 

Tirkistelemme luonnon ja ihmisen välistä ottelua,

jossa luonto pelaa verkon molemmin puolin,

ja ihminen yrittää sulkea näkymän pois toiselta ihmiseltä 

kankaalla.

Haluamme esteettömän näkymän umpeenkasvaneeseen kenttään. 

Ja vaadimme, että kentän vallanneet kasvit saavat katsella meitä

vesijumppaamassa altaalla. 

405

 

Löydämme puistoon.

   Villa Doria Pamphiljin 

      puistossa poluilla on nais

           ten nimet. Clara Wieck Schu

       mann oli yhden polun arvoinen 

    nainen. 

 Ota

  mme 

     kuvan 

         esteettömän 

                 WC:n edessä,

                ja sähköpyörätuo

           lista loppuu akku 

        ylämäessä. Vuo

        kratuolin käy

       ttöoh

        je 

        lupasi 

         kymme

          nen kilome

           triä mutt

             a saa

               mm

              e

           

          k

         a

          ksi.

 

    

                Sanon 

           miehelle: 

         Nouse 

            ylös ja kävele

                      tämä merk

                       ittävän 

                 naisen 

           mukaan

        nimetty 

   ylämäki, niin 

   minä työnnän 

    lasten kanssa 

    sinun pyörätu

          oliasi. Ja niin 

           me työnnämme,

                ja mies kipuaa

              kuuman 

          mäen, 

      

     mi

    nkä

     jälk

         een hän 

             ajaa bussi

                lla väärään 

           suuntaan. 

      Heräämme 

    Rooman 

   hehkuv

     aan iltaa

     n. Altare, 

               altare.

                    

404

 

 

K

atso

mme Co

losseumin 

katsojia, kun he 

nousevat toiseen k

errokseen. Katsomme 

ihmistä kipuamassa portaita.

       Katsomme keskenään erinä 

              äköisiä perheitä pyyhkim

          ässä paahteen jälkeistä hikeä. 

    Osumme jonkun rintoihin, jonk

un toisen hiuksiin ja jonkun tak

   apuoleen. 

                                              Unohdamme 

                                        hetkeksi, miten 

                                        huonosti

                      käyttäytyviä

                  ihmisiä  

                   Suomen

                  hallitukseen

                            valittiin.

                                        Lataamme tuolia puoli

                tuntia myymälässä. Jonotamme hissille  

      pyörillä kulkevien kanssa. Todistamme kiihkeää

  keskustelua hissin käytöstä. Joku turisti huutaa, mus

  eon työntekijä huutaa. Radiopuhelimet jäävät roik

kumaan kaulaamme, kun heräämme ulkona Roo

man hehkuvaan iltaan. Lapsi riisuu kengät ke

skellä katua ja kulkee sukkasillaan. Puhum

me hänelle kengät takaisin jalkaan. Buss

inkuljettajat ja matkustajat auttavat 

meitä väsymättä luiskien avaamis

essa ja sulkemisess

a. 

                      Kadul

la lapsi kysyy on

ko nunna us

konnossa v

ai ET:ssä. 

Uskon

nos

sa, 

vas

taan 

ky

sy

m

ä

t

t

ä

a

si

aa 

nu

nn

alt

a.

403

 

näkyväksi.)

Heräämme Rooman hehkuvaan iltaan

ilon kyynelet kuivuneina silmänurkkiin.

Altare altare altare altare altare.

Käytävä on kapea,

ja vammaiset ajavat keskellä tietä.

Väistämme tai olemme väistämättä.

Uskaltaa mennä 

manuaalituolilla ilman kypärää mutkaan 

kuin olisi samalla viivalla ohi suhahtelevien kanssa.

(Tehdä itsensä 

402

 

Ihmiset juhlivat juhannusta 

kuin yrittäisivät unohtaa ministerin ja puhemiehen. 

Esitys on ohi. Esitys alkaa.

Kiltteys uskaltaa kieltäytyä molempien moukkamaisuuksista

ja karjuu apua vasta, kun huomaa, että siltä on 

otettu pois kortit.

Mekolla on harvoin yhtä kotia ja yhtä työtä. 

Siksi Kiltteys naamioitu mekkoon. Ja taipuu vasta,

kun Nopeus ja Ahneus vievät vielä yhden kodin ja yhden työn, 

jotta Pelko pysyisi tyytyväisenä.

397

 

Vuorijalavan siemenet soittavat katua paperimekoissa. 

Kaksi isää on aina parempi kuin yksi. Kolme äitiä on parempi kuin kaksi.

 Vuorijalava tietää, mitä tarkoittaa istua pelkääjän paikalle ja pelätä

ja vaihtaa heimoa silloinkin, kun toiset uskaltavat vielä

jäädä.

Biologisten

pitää uskaltaa antaa mennä.

Valittujen pitää uskaltaa antaa mennä. 

 Ja kun menijät ovat menneet, tulijoiden rohkein teko

on klikkailla.

 

394

 

Mekko etsii sivua,

jossa olisi niin paljon ilmaa, että helma saisi laskeutua.

Bussi saapuu torille, 

jonka uskovaiset miehet ovat ottaneet haltuun.

He sanovat mikrofoniin, että suhde jumalaan pitää

olla kunnossa, jos haluan taivaaseen. 

Mekon taivas on jumalan taivaan päällä.

Miehet jatkavat hyökkäystään kuulevien 

korviin. 

Kukaan ei keskeytä heitä.

- Me saadaan tarjota, 

mies sanoo, kun mekko puolustautuu ompelijan katseella.

393

 

Miesmatkustaja ottaa tilan bussissa

musiikilla.

The world is mine, laulaa artistimies hänen puhelimestaan.

Vain yksi mies kääntyy ja sanoo, ettei se käy.

Katso tarkkaan. 

Tältä näyttää se, ettei katso pois.

Se, joka osaa katsoa, voi viedä tilan kotonaan. 

Katso sinne asti.

Minulla on herkät silmät. 

390

 

Opimme asiat eri tahtiin.

      Siksi valtiotieteiden maisteri voi uskoa

             i   h      m     i      s r     o t       u   j e  n

                                                olemassaoloon.

              Olisi tarvinnut enemmän aikaa

                    sisäistääkseen

                                asiat

                                 ja 

                                    rohkeutta

                                        jatkaa 

                                        opintoja.

                            

  

                                     Sää

                           tyta

                      lo

                   kin

                      on

                           koulu, 

                                    jossa 

                 

                                                voi 

                                                  syn

                                                  tyä 

                                              oival

                                             luksia

                                         ajasta.

                        Siksi 

  he,

              jot

                  ka 

             

                     ei

              vät 

           saa

       neet

         oi

          ke

         al

        la

        het

          kellä 

          

             aikaa,

               

             voivatkin

              päätt

              ää

             

               nyt

       

                       antaa

                         kaiken

                         turhan

                             ajan

                         pois

                          ja an

                           taa

                         jälje

                             lle

                    jäävän

                          ajan

                               m

                                 u

                                 u

                                 tt

                                  u

                                        a.

                      

                         Aika oppii 

                  taipumaan

         toisten puolesta

ja omasta puolestaan,

      katkeamatta,

              loukkaantumatta,

                                  vaikka

          

                                                viha

                                                        on

                                                     

                                                   

                                                                   rikos.

                                                   

                                                       

                                        Vihalta

                                              ei

                                               kukaan

                                             voi 

                                            sulkea

                                                 silmiään

                                                        

                                                         vetoamalla

                                          omiin  t  r   a umoi   h     i     n s a .

                                Ajallakin 

           on

           silmät,

                            toisenlaiset

        kuin ihmisellä.