Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Juh
lissa ju
ma li l l e
m e k o t
ki el t ä y ty v ät
v i i n istä.
O mpelijat kieltäyt yvät
s o p i m u k s ista,
s uu nn i t te li j a t
t an s s i sta.
Liukkaalla
on help
ompaa
juosta
kuin
kävellä.
Hiki
on kuin
painamato
n runo,
jonka
keveys
on henki
lökoh
tai
sta,
po
lii
tti
is
t
a
.
Mekko
Mekko
Mekko
Mekko
Mekko
osaa vain
laskeutua ja
opettaa
las
keutu
mista all
aolevi
lle
ja a
llao
levil
le.
Op
piv
atko
kan
tajat
uu
den
tai
don
vai
jää
vät
kö
kai
vamaan
nenää
syömään
rä
kä
ä
lent
oko
nei
siin
sa
?
Mekko on siirretty kaappiin.
Suurenemista pelkäävä
puhuu jatku
vasti
suu
r
uu
den puo
lesta ja toivoo salaa
mahtuvansa edelleen mekkoon. Hän
puhuu eläinpuolisolleen äänellä, jolla
ihminen haluaisi kuulla ihmisen
puhuvan itselleen ja mui
lle ihmisille, jotka
välttel
evät
ihmisiä,
vaikka bakteerilla
on tarkempi muisti
kuin kenelläkään heistä.
