685

 

Koulut ja lapset kasvattavat klovneja.

Klovnit kasvattavat aikuisia

mutta varovat

ottamasta yhtään koulua lapseksi.

Klovnit osaavat nähdä maailmaa

katsojien silmistä. 

Ne ryhtyvät kenguruiksi

ja kambodzalaisten

       klassisten tanssien lapsiksi 

tietääkseen, mitä samballa voi tehdä.

Trubaduuri kuuntelee, 

sanoo sambaa vaikeaksi ja laulaa

                  säveltämänsä laulun. Klovnit

antavat vallan nuorelle äänelle, joka lähtee

vanhasta kurkusta. Ne

puhdistavat äänellä pöydän

ja hyppivät sen päällä.

684

 

"Ei se oo ope, se on Hanna!" 

lapset sanovat toisilleen. 

He kysyvät hiuksista. He kysyvät

iästä. He kysyvät lapsesta, joka on tehnyt nuken.

He tekevät hahmoja ja väittävät, etteivät

osaa tehdä hahmoja. He jonottavat

ompelukoneelle ja liimapyssylle.

Hahmot tanssivat kirjahyllyjen päällä, 

              ja lapset sanovat, 

että kirjasto on paras paikka.

683

 

Kokeilu on klovnerian korkein muoto,

      lupaus kaaoksesta,

          oikean ja väärän inhottava uhka.

Kiitos äitiklovni, että näin peilistä itseni, 

      klovni miettii,

 pitkästymässä selkiin ja peileihin.

Kun hyvän

               hieroo pehmojen 

uurteisiin,

         ne alkavat hihkua. 

Peilien koulussa uurteiset pehmot

miettivät päivin ja öin, mitä putosi

uurteisiin ja mikä vieri sileää

     pintaa pitkin

         maan laidan yli. 

Vapauden koulu elää siitä.

682

 

Askel senkun nuortuu, opetus senkun vanhenee.

Vanhainvalta palvoo uusinta askelta 

katse etummaisena kulkevassa, 

sen kuvitellussa iässä, aina, aina

peiliin päin, 

mutta katsomatta koskaan kuvaa silmiin.

Klovni ei halua valtaan vanhoja tai nuoria,

naisia tai miehiä tai ei-binäärisiä

eikä varsinkaan keski-ikäisiä

keskiluokkaisia uhreja, mieleltään vanhoja,

vaan niitä, jotka tietävät

alimman olevan ylin ja ylimmän olevan alin

olivat he keitä tahansa.

681

 

Eläimen, kasvin ja ihmisen välistä

pääsee vahtimaan reunaa. Elävä lavaste liikkuu.

Kukaan ei esityksessä putoa lavalta,

vaikka peilisalista putoaa koko ajan joku

pehmeälle patjalle,

eläimen, ihmisen ja kasvin väliseen maastoon.

Vanhat, nuoret ja rammat 

kimpoavat maastosta suoraan lavalle,

sillä päähineiden korkeimmista pisteistä

kulkee viivoja

päidemme, selkiemme ja jalkapohjiemme kautta

kaikkein taaimmaisissa riveissä istuvien 

jalkoihin, selkiin ja päihin.

Annamme viivojen taipua, 

uppoamme jaettuun kuvaan

ja voimme täyttää lavan, vaikka olisimme siellä yksin.

680

 

Sambalapset sanovat, että klovni olisi valmis kokeeseen. 

Mutta klovni ei halua olla juna vaan anju. 

Melkein kaiken voi oppia matkimalla.

Rampa on jättänyt 

ymmärtämisen vaatimuksen taakseen.

Vammaista risoo vie

lä vi

rkk

eid

en

           käs

        it

täm

ä    ttöm

                yys. 

Niinpä klovni on paneelissa mieluummin vammainen 

kuin rampa ja sambasoolossa mieluummin rampa

kuin vammainen.

Tanssitunnilla lapset kysyvät kädestä.

Siinä on liike. Se on hyvä, klovni sanoo 

ja kertoo niskasta, hermoista ja pianosta. 

Junasta se ei sano mitään. 

                                          Samban anju voi olla

                       surullinenkin. 

679

 

Paneelissa

      ableismi on luokkajärveen

   uponnut verkko.

Jos haluaa avata yhden solmun, pitää

kuivattaa koko järvi.

Kiitos kirjoja keräillyt äiti, että sain nähdä tämän.

 Ennen paneelia 

         erään klovnin silmästä katosi näkö, sillä

        luokka oli sakeana parfyymista,

ja parfyymi on luokan merkki.

Meistä, hitaasti puhuvista, hitaasti 

ajattelevista, 

kömpelösti sanoilla improvisoivista  

on 

             tullut vieraita. Muutos on hidas,

sillä jätämme menemästä allasbaariin,

 jonka ovella on porras

ja kynnys.

Jätämme 

järjestämästä

mielenosoituksen baarin ovelle.

               Menemme 

    katsomaan hitaasti puhuvaa 

              juoksijaa sairaalaan mieluummin

                      kuin nuole vuole maan maan 

                            vaike i t   a ke aasti puhuvista

                          panttereita.

   

           80-vuotias

  haluaa eroon

     paskasta.

                   Elvytämme häntä,

            joka ei tiedä

vielä olevansa sambista. "Juoksin 

äsken perässäsi 

ja huomasin muuten, että lantiosi kääntyy   

joka askelella

        juuri, j u u r i

                     niin kuin sen samban 

perusaskelessa kuuluu kääntyä." 

       

             

     

678

 

Klovnien alut haluavat oppia 1980-luvun kädet,

1920-luvun jalat ja 1970-luvun lantion.

Mutta menneistä vuosikymmenistä

mestari opettaa vain vitsin.

    Inhimillinen kivi.

Luokka ruuvaa itsensä katsojien ja soittajien väliin.

Kapina on perhe on koulu.

Sambat ansaitsevat isomman perheen.

Rampoja putkahtelee esiin sieltä täältä.

Lähiössä, laitoksessa, samba

valitsee omat sivullisensa.

Samban sivullisuus ei sivussa

   paina mitään.

677

 

Jos aurinko menee rikki,

         käsien liikkeillä ei ole mitään väliä.

Klovni näkee, voiko auringon korjata. 

Se avaa kallon tai kehän, paikkaa putket

ja sanoo: Nyt olemme taas yhtä.

Narri tulee pilvien sisältä sanoen:

      välissämme on galaksi.

Liian aikaisen, liian myöhäisen

     ja liian oikean narri suurentaa

     ja hieroo entisen ja tulevan naamaan,

pehmeään, kovaan.

Mutta tanssi on silmä verkossa

ja verkko.

Olemme kaloja. Uimme syvemmälle,

                jos narrin aurinko paisuu.

676

 

Klovnit tutkivat samboja, rumbia ja rampoja,

sillä tutkijakovneilla on kolmet kasvot.

Yhdet ovat edessä. Ne katsovat eteen. Kahdet

ovat pään päällä tasapainon vuoksi.

Ne katsovat yläviistoon oikealle ja vasemmalle. 

Niillä klovnit näkevät asumisyksiköiden ja laitosten lisko-livet,

joissa liike keskustelee äänen kanssa.

Niitä kolmikasvoklovni tutkivat hyvin.

Kokeissa liike on sirkuslisko, jota klovnit

pelkäävät. Ääni on liskon laki.

    

Mestarit sanovat: Uskaltakaa olla vapaita.

He näkevät, millaisia liskoista tulee.

Vain poliisit pelkäävät klovneja.

675

 

Verkkosarjakuva

       saa oman tapahtuman, juhlan,

                       jossa klovni saa

                    pitää avainta,

viedä ihmisiä lukittuun

   huoneeseen,

                     juosta 

                     portaita

             ylös

        ja alas ja

    näyttää tietä hissille.

        

          Verkkorunouden tekijöiltä

                    puuttuvat omat päivät. 

                                 Ei se mitään. 

                Annetaan runojen

        juosta aamuisin

    ja iltaisin port

aita ylös ja tans

sia niitä alas. 

        Sambassa fe

         miniininen tyyli on

             kova ja mas

       kuliininen

          tyyli pehmeä.

          Klovni tulee

          jähmet

          tymään

          poseerauk 

         seen vasta

         seitsemä

          nkym

           men

             tä vuotta

              sen jälkeen,

             kun se on

         on lopetta

    nut juok

semi 

sen

   ja

     tans

           sin.

           

674

 

Valkoisessa salissa valkoiset kivet hiovat toisiaan.

Rampa käy kuiskimassa vielä näkymättömän

roson korvaan:

Me tarvitsemme sinua, vaikka sinä

et tarvitsisi meitä. 

          

  Lähetämme kutsun.

        Talutamme ovesta sisään.

Halaamme. Autamme tulemaan esiin.

Kuorimme kaiken turhan pois,

vaikka jokin mennyt,

    tuleva uhka, tekee meistä pieniä.

Silloin rososta tulee

               esitys.

                   Pehmeän ja kovan 

           tuolle puolen 

       asettuva sitkeä kirjo.

          

673

 

Perhe on pehmeämpi ja suurempi

kuin kovan menon pehmentämä omaväki.

Tanssin uuden ajan kummi on entinen kova,

joka hakee muun kuin oman

           kotoa ja tuo hänet tunnille. 

Tanssin uuden ajan kummi on tuleva kova, 

joka hakee muun kuin

       vieraan kotoa ja tuo hänet tunnille.

Sankarivanhemmat 

           ehtivät juuri ja juuri

                    johonkin lämmittelyyn. 

672

 

Kirjo tekee ar

jes ta,

suuren. Voittaja unohtaa

tämän ja hoitaa kirjon pois ilman menoja.

Äideiltä ei voi vaatia liikaa.

Katse pidetään tulevassa kulkueessa,

symmetrisinä kulkevissa

       keskellä vierivissä sileissä kivissä, niissä,

jotka ohjaavat toisia sileitä

symmetrisiä kiviä vielä symmetrisemmiksi.

Hiotaan timantteja. Ihmetellään ääneen, 

miksei kirjo löydä perille.

Mutta hahmoparaati lähiössä on täynnä.

Ompeleva, liimaava ja leikkaava

sitkeä pehmo kysyy, miksei tämä paja voi jatkua

vielä tunnin. Toisessa ajassa

rosoiset kivet ovat nauraneet

ja ommelleet valloitettua maata,

eikä ompelija ole meinannut saada heitä 

lähtemään takaisin kotiin.

Ompelija kutsuu pehmeitä kiviä saliin.

Ne hymyilevät epäsymmetristä kivihymyä.

Ompelija menee sivuun, ja pehmot improvisoivat sooloja. 

Voittajakoulussa symmetrisinä kulkevat

hiovat toisistaan timantteja ja kysyvät,

miksei kirjo löydä niitä.