162

 

Viemisen ja seuraamisen voi oppia, jos on pokkaa.
Saaminen vaatii lahjaa.

Ilman lahjaa on vaikea saada ajatuksia.
Vaikeampaa kuin oppia viemään ajatuksia
ja oppia viemään niitä loppuun
ja saada saaminen näyttämään seuraamiselta. Aikuinen järkyttyy

mieluummin muiden synnytyksistä kuin omistaan.
Järkyttyy, kun kuulee kuinka monta tikkiä ja kuinka monta pussia verta.
Kuinka monta väsynyttä hoitajaa ja kuinka monta virkeää.

Kuinka monta kaalinlehteä, kuinka paljon luumumehua.
Kuinka kipeät nännit, kuinka ulostyöntynyt peräpukama. 

Hysteeristä naurua ensimmäisessä vaipanvaihdossa.

Alahuuli ja ylähuuli menevät vuosikausiksi miettimisasentoon
ja oppivat vastaamaan mihin tahansa kysymykseen.

160

Meitä ei ole kukaan koskaan auttanut,
hän sanoo meille, menee kotiin ja alkaa karjua. Kissa nostaa päänsä, 

puoliso laskee päänsä.

Pystyn haistamaan raa'an sydämen, jonka kissa on jättänyt syömättä yöllä.

Lapset ovat ommelleet heidän vaatteensa 

ja hakeneet kaivoksesta metallit heidän puhelintaan ja hybridiautoaan varten. Ja heidän omat lapsensa

tietävät jo, ettei karjumista luokitella sairaudeksi.

Hevilaulajan kurkusta tulee verta.
Kukaan ei ole koskaan auttanut meitä, hän sanoo,

ja laittaa Chopiniä soimaan.

159

Meitä ei ole kukaan koskaan auttanut,
he sanovat.

Pölyttäjä, hajottaja, tuuli,
sika, kana, levä, sieni,
kaivaja, kantaja, siunaaja, orja,

me luettelemme.

He kutsuvat runoa harrastukseksi 

pitääkseen sen hiljaisena.

157

Kymmenen jääpalaa ja lämmintä vettä suuhun.

Kielteisten päätösten sietokykyä kutsutaan ammattilaisuudeksi. 

Minä kutsun ammattilaisuudeksi tulevaa liikettä,

kun annan kynän harhailla.

Ihminen on jotain muuta kuin aneluautomaatti, 

jatkuvasti lääpällään ja pullollaan.

Kadotetut puhelimet hälyttävät täristen lämmössä.
Olen jättänyt vastaamatta, poimikoon laitteeni mukaansa kuka vain,

joka tuntee tarvetta puhua.