247

 

Suosikin kyky luopua
on suolaa ja sokeria.

Lääkärit puhuivat naisista kaksi sataa vuotta sitten
samalla nuotilla kuin kaksi naista
keskusteli lapsista tänään
matkalla
tieteelliseen kongressiin.
Kissavideoita katselevista lähellä istuvista yksi hätkähti.

Viime vuoden kakat lentävät multana säiliöstä peltoon.
Hajottajien lahjoitukset.

Kuoriainen antaa ampiaisten pitää pesänsä talon seinässä.

Ihminen pörisee
saapuneiden boksissa saamatta sitä hajalle.

246

 

Olen kotonani hitaassa juoksussa, 

tässä sitkeääkin sitkeämmässä transitiossa.
Ylämäkiä alas ja alamäkiä ylös. 

Hölskytän kakkostyypin diabetesta,

veritulppaa

ja muita kavereita, joita minulla on ja ei ole.
Olen jumalatar, joka määrää aaltojen ajan ja paikan hormonitableteilla.

Ne vauhtikarkit menevät verenkiertoon.
Niin paha ja hyvä olen. Raivokohtauksiin ei riitä hikeä.

240

 

Hän sanoo: "Joskus mietin, millainen tämä perhe olisi,
jos en olisi syntynyt." Tämä tiedoksi syntymättömien vanhemmille.

Nyt olen kentän laidalla katsomassa rakenteita.
Peli on hidas.
Ehdin nähdä käänteet, hihkua.
ja käyttää kolmekymmentä vuotta oppiakseni
juoksemaan yhtä hitaasti kuin kenttä.

239

 

Karhu varasi ajan ja täytti kyselyn. Arvot olivat oikeat.
Solut kulkivat letkua pitkin pussiin, vihdoin,
sillä liian kauan oli mennyt kalliita karhunsoluja hukkaan.

Nyt menemme teurastamoon katsomaan vaatteita.
Avaamme yhdelle sialle tilin.
Vasta kun seuraajat alkavat kokoontua, nostamme sian johtajaksi.
Laskemme yhden sikamaiseksi haukkumamme karhun alas.

Kysymme onko nyt hyvä.

237

 

Menen sosiaaliseen mediaan katsomaan vaatteiden rakenteita.

Kuva lapsesta antaa sata märkää
suoraan suusta

näytölle painettua peukaloa mutta naisen kuva työstä antaa nolla.
Lutkutusta.

Vain saumojen varat lepattavat.

236

 

Suostumme taas pukemaan.

Menemme metsään lukemaan rakenteita.
Kuidut nousevat maasta.
Taitteet liimaantuvat taitteisiin: jäkälä puuhun,
sauma karvaan. Käden heilahdus hengitykseen.

Olemme tulevaisuuden rampoja,
jotka näkevät polkujen verkostot valmiina.

Me futuurivammaiset kuljemme

metsissä nyt ja sitten,

istuen ja pystyssä,
mielikuvissa ja ruumiskuvissa
sosiaalisilla akuilla.

Heillämeillä ja punkeilla

on muutama jyrkkä mäki, joita emmette suostu kävelemään

           itse.
Vetojen jälkeen otamme loivan ja kiemurtelevan reitin ja
nautiskelemme kerrostalon kulmalle

suostumatta pukemaan mitään sanoiksi.