236

 

Suostumme taas pukemaan.

Menemme metsään lukemaan rakenteita.
Kuidut nousevat maasta.
Taitteet liimaantuvat taitteisiin: jäkälä puuhun,
sauma karvaan. Käden heilahdus hengitykseen.

Olemme tulevaisuuden rampoja,
jotka näkevät polkujen verkostot valmiina.

Me futuurivammaiset kuljemme

metsissä nyt ja sitten,

istuen ja pystyssä,
mielikuvissa ja ruumiskuvissa
sosiaalisilla akuilla.

Heillämeillä ja punkeilla

on muutama jyrkkä mäki, joita emmette suostu kävelemään

           itse.
Vetojen jälkeen otamme loivan ja kiemurtelevan reitin ja
nautiskelemme kerrostalon kulmalle

suostumatta pukemaan mitään sanoiksi.