448

 

Teo

llisuus 

vihaa niitä, joi

ta ei voi pakata laat

ikkoon. Ne hav

aitaan heti 

arkkuun

siirty

mi

s

en

sä jälkeen

tai viidenkym

menen vuoden päästä siitä

pimeinä aineina lepuuttamasta sol

ujaan uudessa asennossa ja sano

massa: Värisemme tässä niin 

kuin ennen

kin.

Ja

joku 

ehdottaa

osastoja laatikoiden 

tilalle, jotta arvoitukset 

ratkeaisivat. Vastaa

mme: runot

eivät tarvi

tse osa

stoja.

Huiput

      tarvitsevat,

           vaikka antavatkin 

                         silloin tällöin 

                        huiput

      taa lempeäs

ti itseä

än.

447

 

Lapsi kirjoitti kaverinsa muistokirjaan lorun,

jonka hänen isänsä oli opettanut hänelle.

Se oli tavallinen rasistinen suo

malainen

loru.

L

aps

i olisi osa

nnut muitakin loruja,

mutta hän valitsi sen isältä oppimansa. Hänen

kaverinsa ei pitänyt lorusta vaan  tuli surul

liseksi. 

                 Ja isä auttoi ja kannusti lastaan 

        tämän opinnoissa, ja lapsi 

     kertoi isälleen, mitä

hän ajatteli

lorusta 

ja mi

tä

r

asis

mi teki

ihmisille, miten

surulliseksi se heidät

teki. Ja isä nauroi, nimitteli 

lasta ja opetti lorun  

lapsenlapselle.

Silloin

lap

si näki, 

     miten hä

    nen koulutuksensa valui viem

      äriin ja hän lopetti isänsä auttamisen

        ja neuvomisen sinä päivänä, kun tä

      mä täytti 75 vuotta. Ja la

    psi mietti: "Kuka 

auttaa isää

nyt, kun 

  minä 

      en 

         enää

                halua."

446

 

Ihmissukupuolet asettuvat kirjojen taakse

kehumalla ja onnittelemalla 

toisiaan niistä.

"Usko

mme 

kir

joi

hin 

pan

tuj

a r

un

oj

a," 

ne 

sa

no

vat.

Kirjoi

tamme sienisu

kupuolten koko kirjolle.

Ne lukevat runoja hikisissä nivusissa,

päänahoissa, ullakoille jätetyissä mekoissa.

445

 

Me

lennämme 

kerran vuodessa

ja unissamme joka yö.

Ne, joilla on tarve lentää, tu

levat lentämään joka kuukausi Ro

o m a a n, Ban gkok iin, New Y orkiin ja

i     l        l      a       k        s      i    k  o     t    i i n

n i in kau an kuin he i dän an  net a an le n tää.

Moraali on aina jossain muualla kuin lähtöpo

rtilla. Taiteentutkija pitää kiinni istumap

aikastaan kongressi-illallisella mielu

ummin kuin ilmastotutkijan

julkaisemista 

tuloks

ista.

Pa

kkom

ielteen lent

ämiseen voi tyy

dyttää myös si

mulaat

tori

ss

a.

R

ake

nnetaan

simulaattoreita

ja annetaan tutkijoiden

istua niissä kahden kauk

olennon verran. Ann

etaan heille vr-la

sit. Pannaan he

idät Welling

tonin kad

uille T

urus

sa

.

439

 

Roomalaisen ravintolan tarjoilija jäljittelee meitä 

puhumalla itse keksimäänsä suomea.

Nauramme ja nyökyttelemme. Luemme uutiset puhelimella.

Meitä nolottaa

Suomen,

Suomen eduskunnan puhemiehen,

Suomen elinkeinoministerin,

Suomen sisäministerin,

Suomen valtiovarainministerin

ja Suomen pääministerin puolesta.

Meitä nolottaa niin paljon,

että kuulisimme mieluummin

tämän tarjoilijaksi päätyneen roomalaisen taiteilijan 

puhumassa leikkisuomea eduskunnassa 

kuin oikeistomme puhumassa suomea.

438

 

Hätkähdämme Rooman iltaa. 

Se on tummansininen loimusamettimekko, 

jonka sisään menemme parvekkeelle istumaan

Lazion viini suussa. Tämän me 

u  muis  noh  tam  dam  me,

emme luiskin varustettuja sisäänkäyntejä.

436

 

Pelin nimi on Kahdeksantoista Roomaa. 

Sanomme: "Rooma on kuin Turku mutta vähän isompi ja vanhempi",

ja lähdemme rohkeasti kohti pysäkkiä. 

Kahden päivän päästä on jo helppoa löytää sopiva reitti.

Muisti on tarinoita. Siksi meidän on luotettava

sen kykyyn kertoa säännöt.

Jokaiseen Roomaan on mentävä yhtä aikaa, 

                                        ja käytyämme

                     monumentteja rakentaneiden ja hajottaneiden köyhien,

  hyvinvointivaltion renessanssilasten, 

                                    

 pyhien, pyhiksi yrittävien ja pyhille nauravien,

                        

                         ja vammaisaktivistiperheiden

                              

                          Roomissa,

,

kuin ne olisivat toisensa läpäiseviä sisäkkäisiä huoneita,

kuusi virtuaalista, kuusi toteutunutta

ja kuusi muistettua

ja huomattuamme vielä bussissa tasapainottelevat sirkustaiteilijat

              me ratkaisemme tehtävät, 

                         t         a     v    all        amm    e,

                              ja peli päättyy. 

                 

.

                     

435

 

Luolaston suuaukolla poimimme oliiveita puusta.

Ne maistuvat toisilta kuin säilötyt.

Vietämme katakombeissa suolatonta messua.

Olemme auttaneet kaikkia laskeutumaan,

koska uskomme puihin, luihin ja laumoihin.

Luurangot kalisuttelevat lonkkiaan

ja koettavat rukoilla kanssamme suomeksi.

Terve Maria ja muut eettiset eläjät. Isä meidän, joka olet maan alla:

kaada kanssamme hallitus, johon mikään luokka ei luota. 

434

 

Gianicolo-kukkulalla sataa. 

Alhaalla hytisevät hurmaavan harmaat Roomat

ja jotkut meistä kuukautiskivuissa ja jotkut ilman niitä.

Jokin, mitä talon sisällä näemme, 

haistamme ja kosketamme,

me latinanlukijat duunariperheistä,

on käsittämättömän kau lä ka hel na lä.

Villa Lanten salissa luokkamme 

                              on 

                          om a     luo    kk        

                                      a n s a.

 

 

433

 

"Runot ovat ilmaa."  

Näin Gastone Novellin maalaus Poetry reading tour

puhuu meille kuudenkymmenenkahden vuoden 

takaa ja jatkaa: "Kaikki runot Roomasta 

ovat olemassa vasta, 

kun teette niistä kiertueen, 

pidätte messun, 

(valmistatte 

peilejä, pinssejä, 

mukeja, julisteita, 

pyörätuolien muotoisia 

miniveistoksia,

lasinalusia, 

lakkeja, 

 

pelejä, 

pyyhkeitä

ja kirjoja). 

Ja jär

jestä

tte se

min

aa

rin,

jon

ne

uno

hd

a

TT

E

ME

NN

Ä

.

Niitä ei ole 

                  

 olemassa ennen sitä."

432

 

Iltaisin

katsomme

    lineaaritelevisiosta 

       eläkeläisten deittailuohjelmia kuin

             valmistautuisimme vanhuudenpäiviin Italiassa. 

    

                                                            Katsomme 

                      ulkoilmakonsertteja, joissa 

          on paremmat mekot kuin 

        laulut. Katsomme ohjel

        mia, joissa vähemmistöt

          meikkaavat, pukevat 

              ja kampaavat ene

                    mmistöjä

            stereotypioiden 

               

                    mukais

                     iksi. 

                Katso

         mme last

       enohjelmia

     keskellä yötä.

    

       Katsomme aikuista 

          miestä nalkuttamassa 

                    kauniin hotellin

                 kylpyhuoneessa j

               a antamassa pist

                     ei

                               tä

              sii    vouk sest      a.

                        Emme 

                       aio

                     toi

                      mi

                      a 

                        niin.

430

 

Sadan vuoden takainen Rio de Janeiro

     on outo lahja Roomalle.

Rakastumme Estácioon ja odotamme bussia

- ei vain eri kaupungissa -

vaan kokonaan eri mantereella. Kaupungin pyhittää

toinen kaupunki ja taiteilijan toinen taiteilija.

Uima-altaalta puuttuvat mustelmakaulaiset aikuiset.

Täällä tarvitsee vain nuolaista kevyesti,

                  (ja vielä k      e     v          y    e      m    m  i n)

                                             kaverinsa kaulaa kielellä,

kun hän jo alkaa hengittää ääneen.

426

 

kotiin.

Äitini on rohkea. 

Olen ylpeä hänestä, huoltajaksi lähteneestä.

Roomassa tyyni hurjuutemme repeää esiin.

Alamme puhua taiteestamme tavalla,

jolla miehet ovat aina puhuneet toistensa taiteesta.

Tämä on täysin poikkeuksellinen. Häikäisevä.

Täysin meidän itsemme näköinen leipä. Huivi,

jollaista ei ole vielä koskaan neulottu. Käsittämättömän hieno 

leikkaus hiuksissasi.

Keski-ikäinen vauva 

                  on jätetty 

425

 

Bussimatkalla Euroopan halki pohjoisesta etelään olemme lapsia

kaikki vielä aikuisina toisin kuin etelästä pohjoiseen pakenevat,

jotka ovat aikuisia lapsina. 

Yhdellä meistä on niin pitkät varpaankynnet. 

että ne ovat alkaneet rullaantua. Yhdellä on 

korsetin päällä pitkälahkeiset housut ja paita, vaikka on elokuu.

Ja kun pääsemme Roomaan, 

osaamme jo palvoa syödä nukkua palvoa

syödä nukkua, nukkua nukkua nukkua niin kauan,

että haluamme viimein herätä 

Rooman hehkuvaan iltaan ja kasvaa ulos kirkosta.

424

 

Vakavasti lahjakas jättää lääkkeet

tai ottaa ne oikein mutta kirjoittaa silti itsensä hengiltä.

Mikään määrä ylistystä ei auta, jos oikeaa lääkettä ei ole vielä tehty. 

Hän narraa kaikkia ja sanoo: Täm ä  on a    in oa s is  ält ö!

Mutta hyvä sijoitus kilpailussa ei ole hoitopaikka. 

Hän jää roomalaisen 

kukkulan jalkakäytävälle.

Terveet vammaiset jurnuttavat ylämäkeen pääsemättä ohi. 

He nki i     n     j    ää  m i      n e n      on  kielt ä ytym istä  tällaisista so p i

                                                                                                                           m

                                                                                                                          u

                                         

                                                                                                                        k

                                                                                                                      sis  t a.

423

 

takaisin leiriin.

Altaalla lapsi saa renkaan.

Se poksahtaa vedessä ja lennättää lapsen

puutarhaan kauas Rooman toiselle puolelle. 

Viljelijät auttavat,

ja hän lähtee kävelemään peltoa pitkin takaisin sinne, mistä tuli.

Vastaan tulee vesiliukumäkiä ja kerrostaloja.

Lapsi kulkee kerrostalojen pihojen läpi

                    ja joidenkin ihmisten keittiöiden läpi

ja saapuu monikaistaisen tien laitaan.

Kulkiessaan tiehen maalattuja viivoja pitkin 

                                        hän huomaa,

                          että taivaasta laskeutuu trapetsi, 

eikä hän koskaan löydä

422

 

                                        Kentän ovis

                                                  ta avautuu

                                                kasvitieteellinen 

                                         puutarha ilman kasveja.

          Heräämme Rooman hehkuvaan iltaan, 

ja kuumuus on oma vikamme.

Olemme vieneet kissan hoitoon, 

    siirtyneet koneeseen ennen muita. 

       Olemme kieltäytyneet pyörätuolista,

           koska oma tuolimme kiellettiin.

                Kymmenvuotias on vilkuttanut 

                   pilotille, ja pilotti on vilkuttanut ta

                      kaisin. Olemme nousseet uskomat

                            t       om            an             h         i

                             taasti portaita muiden matkust

                                     ajien katsoessa meitä siir

                                             tymässä liikkumatt

                                                        omuuteen 

                                                           liikkees

                                                    

                                                  s   ä. 

                                                       Si

                                                   tt

                                                en 

                                               alkaa 

                                                  sataa. Sa

       

                                            t      a     a, s     at  a a.

                                                 Jasmiini ja oleanteri

                                                           koskettelevat

                                                              meitä

                                                              sis

                                                           ält

                                                        ä.                                        

421

 

Kysymme haukoilta, miksi ihminen

haluaa piirtää 

niin viiltävän kaaren 

yli taivaan polttavan sinen,

vaikka pyörätuolia ei huolita koneeseen.

Kehä on haavoilla. Rooma kiehuu.

419

 

Heräsimme Rooman hehkuvaan iltaan lapsina

kuorossa,

kun lauloimme

Kankaisen sarjaa Waltarin runoihin.

Jukkaa ja Mikaa eikä mitään Kerttua ja Tarjaa.

Miten niin nahaton, kysyimme ja lauloimme niin paljon, että sydän halkesi.

Heräsimme pyhiinvaelluksella.

Pyörryimme kirkossa. Oksensimme olutravintolan ovella.

Kolme joutui paavin luokse. 

H

erä

si

mm

e 

luokkaretkellä,

kun yksi meistä lähetettiin kotiin.




Heräsimme siihen, ettemme tienneet yhtään

naisennimistä säveltäjää tai paavia.

Nyt tiedämme: naiset ovat

säveltäjiä, runoilijoita ja paaveja



toisin 

kuten kasvit 

ovat aina olleet.

418

 

Iltapäivällä roomalaisessa bussissa

meitä vastapäätä istuu timanttisorminen matkustaja.

Nostamme suupielet silmänurkkiin tietämättä vielä miksi.

Yhtäkkiä kuljemme hienon alueen halki. Aidattujen huviloiden

väleissä kulkevat leveät tasaiset kadut. Painakaa nappia!

Timanttisormi katsoo totisena suoraan ohi. 

Kuinka paljon jalokiviä meidän pitäisi pujottaa

toistemme sormien ympärille, jotta säteilymme häviäisi niille?

417

 

Matkamme ei kuulu meille.  

Siksi se on kirjottava kankaisiin.

Enkelikuoro laulaa: altare, altare!

Mutta emme suostu ylennettäviksi. 

Kankaista tulee mekko ystävälle.

Ensimmäisen sovituksen jälkeen voimme sanoa hänelle:

tästä tulee mekko seuraavalle matkallesi

johonkin Roomaan.

414

 

                    Tällä 

                      pihalla 

                        liikkuvista 

                       vain yhdellä 

                     on toinen sil

                     mä sininen 

                       ja toinen 

                            vih

                        reä.

                   Voi

              sin 

               is

                 tua 

                  tässä 

                     koko 

                       päivän, 

                           sanoo 

                             viisito

                         istavu

                       otias 

                     ja ha

                   luaa 

                     muut

                         taa 

                           Ro

                            oman 

                             hehk

                           uvaan 

                        iltaan.

               

                       Suljen silmät ja tunnen,

                             miten lujaa taksi ajaa.

                        Manuaalituoli liukuu 

                     hävyttömän 

                kevyesti k

            entällä.

         Kai

         utti

         mista kuul

          uu pyyntö olla 

             jättämättä lau

          kkuja vartio

       imatta.

    

      Kuu

           lutu

            ksen 

                 jäl

              ke

            en 

          nu

        orip

           ari 

             las

                 kee 

                   kass

                     it lä

                     htö

                    por

                   tin p

                   enkeille 

                    ja häipyy. 

                      Tuijotam

                       me perä

                         än.

                        Yh

                   dessä

                kassissa

                lukee Tur

                  ku Å

                    bo. 

413

 

Työnnän viallisen akun ympärillä olevaa

pyörätuolia yhdellä normaalilla ja yhdellä 

halvaantuneella kädellä Rooman eläintarhaan.

Ensi vuonna sinulla on avustaja

yhteisellä matkallamme, 

                 sanon istuvalle

ja katson, kun oma autonkuljettaja 

hakee erikoisen kauniisti pukeutuneen lapsen eläintarhan portilta. 

Luokkaretkeläisten ryhmästä vain yksi 

katsoo pitkään ja kiinnostuneena meitä. Aikuisten ryhmästä jo useampi. 

Kuljemme tyhjien invapaikkojen ohi bussillepysäkille.

Eläimet jäävät esiintymään meidän lähdettyämmekin.