664

 

          Kuninkaalliset paljastavissa asuissaan

       hallitsevat kuvaa:

         peilisalia, katua ja näyttämöä. 

He palvelevat maksavia asiakkaita nauraen.

Klovni on käynyt ahkerasti tunneilla, ja hänestä on tullut hyvä.

Tulevan kuninkaan koti on laitos, 

jossa suurperheellä on yksi huone. 

        Klovni kulkee peilisalista laitokseen

                   ja laitoksesta saliin. 

     

                 Hän kuljettaa naurua ja tekniikkaa 

                    kummallakin lapaluullaan

                                     

                                          klovnin tarkkuudella.

   Naurua ja tekniikkaa putoilee matkan varrelle,

          sillä oikea luu on ylempänä kuin vasen.

                  

                                              Tuleva kuningas

               ei edes huomaa opettajansa halvausta.

  Silmät loistavat. Huomenna ne tutkitaan.

      

             

663

Mikä on koti, kysyn. Kaksi lasta vastaa.

 Pitää olla leluja, kuumaliimapistooli,

    huopaa ja sakset. Pitää olla nappikset.

       Kylpyhuoneessa voi olla upeat kaakelit.

   

Vanha nainen lisää: olohuone on täynnä kukkia.

Sitten soi samba, ja lapset tanssivat

kukat seinille, kaakelit kattoon, lattiat

täyteen saksia ja huopaa nappisten sisään.

Huomata vanhemman ihaileva katse

samban kotona, 

entisessä sairaalassa, jossa on nyt leiri.

662

 

Rampa sambista haltioituu 

junan lujasta ja pehmeästä voimasta.

Iso nainen juoksee kovaa, ja koko rata kumisee.

Iso mies piirtää. Hän piirtää itsensä kirjaan 

nuorempana, laihempana ja pitkähiuksisempana 

kuin on. Piirtää itsensä menneeksi, tulevaksi.

Mies istuu ja sanoo, ettei kilpaile juoksussa

  vaan piirtämisessä,

ja nainen harjaa ja pyyhkii 

            hänen etupuoltaan huolellisesti

        ennen valokuvausta.

Ram sam ram sam ram sam ram.

Bapab ba, pab ba, pab ba, pab ba, pab ba, pab ba, ba.

                        

                     Laulava sambista osaa piirtää

           vain jaloilla. Hän piirtää lattiaan

         kaarevilla viivoilla kuvan siitä,

         mitä

       kova 

        pyyhkiminen

         

                    tekee 

                         (ki

                          rja)

                           pa

                             

                           reil

                           

                          le,

                          au

                          kea

                           mille.

661

 

Sambaa tanssiva rampa kiipeää ja laskeutuu

      ja näyttää tietä hissille,

              näyttää tietä laskuun ja nousuun

paremmin kuin istuu salissa kuuntelemassa puhetta.

Tanssija kulkee ylös kulkeakseen alas, 

  ja se kulkee alas kulkeakseen,

          kukkiakseen,

          kantaakseen savea,

      rakentaakseen talon,

         pestäkseen mekon,

        ripustaakseen mekon kuivumaan

         ja kurkottaakseen,

         

          sillä rammassa 

   on laskeutumisen ja nousemisen,

        avautumisen ja sulkeutumisen

               

          voima.

660

 

Teen kolme sooloa havahtumisesta,

halvaantumisesta, protestina

halullesi käyttää sanaa halvaus

kuin et olisi koskaan kuullut

halvaantuneen tanssivan,

protestina halullesi sanoa rampa

kuin et olisi koskaan nähnyt ramman

sanovan rampa.

Päätä pyörivin liikkein hierovat käsivarret.

Roikkuva ylävartalo.

Alas retkahtava käsi,

       terveraajaiselle niin vaikea,

    lähes mahdoton oppia.

Kiihkeä käsityökohtaus, jossa vaippoja leikataan

suikaleiksi ja jossa 

niistä ommellaan sambistoille hikeä imeviä mekkoja.

659

 

Juuri synnyttäneenä

tutkailen synnytysvuodeosaston alusvaatteita.

Ne tuntuvat siltä, kuin Saksan 

demokraattisessa tasavallassa toiminut

naisvankila olisi lahjoittanut ne käytettyinä,

ja me käyttäisimme niitä yhä, kaksikymmentä vuotta

Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen.

Nämä voisivat sopia halvausta käsittelevän

tanssini puvustukseksi, ajattelen ja luen lisää

John Callahanin sarjakuvia osastolla, 

jossa on liian vähän hoitajia ja vierailijoita

katsomassa

          minua 

                   tanssimassa

                        sängyssäni sambaa.

658

 

Tuijotan häntä yhtä hämmästyneenä

            kuin Beija-Florin karnevaalikulkuetta

                                 vuodelta 2025. Vammaista

                     ei saa tuijottaa paitsi jos on itse

                   vammainen. Sanon, että olen 

    hämmentynyt mutta en järkyttynyt, sillä

   hänen persoonansa loistaa "tuon"  läpi

        - niin minä todella sanon -

    ja heilautan kättäni

  häntä kohti. 

 Hänen uutta 

asentoaan,

keltaista

pyjamaansa,

virtsapussiaan

   ja upouusia käsiään kohti (tai hänen entisiä

    käsiään, jotka toimivat nyt uudella

   tavalla). Ja kysyn onko hänellä 

piirustusvälineet osastolla. 

Ja hän kertoo, että on.

Ja että kädet toimi

vat nyt toisin.

Ja hän kertoo

päärynästä,

joka löytyi

erään po

tilaan

alta.

Ja

 me

    naur

        amme kädet 

           kippurassa. Ja

                ajattelen, että

                  hänen jos jonkun

                      kaikista piir juok

                        tä si jis jois tä ta

                           on nyt jatkettava

                              piirtämistä, sillä piir

                                täminen on vähän kuin

                                   juoksemista silloin, kun 

                                      jaloilla ja käsillä on

                                         uusi oma tahto.

                                           Vierellämme 

                                        iäkäs mies

                                       liukuu kant

                                        tiinista kohti hissejä

                                                ilman housuja.

                                       

                                      

657

 

 

Sitkeys on näyttämön kannattelemista

halvaantuneella raajalla. Se on häikäisevä

taukoliike lavasteissa, kun normi ei säteile,

                     vaikka ripustaa itseensä valot.

Sitkeys on tarkasti harjoiteltu sivurooli,

jonka hilpeät värit vain toinen rampa näkee.

656

 

Klovni luulee, että sen sitkeys tulee kentältä,

jonka reunoille on vedetty valkoisia

viivoja. Klovni juoksentelee

pitkin poikin metsiä ja luulee, että sitkeys 

on peräisin polulta

      ja meren rannasta, jossa ilma

on raikkaampaa kuin salissa.

Mutta ilmalla, vedellä

ja juurten peittämillä poluilla 

ei ole tekemistä sitkeyden kanssa. Sitkeys on 

juurten alta 

esiin kaivetuksi 

                      tuleminen

siirtolohkareen putoamisen jälkeen.

Sitkeys on suostumista tavalliseksi juuri silloin,

epäsymmetriseltä näyttäväksi, juuri silloin,

         kun on energialtaan symmetrinen. 

      

Sitkeys saapuu 

    kentälle ilman kutsua

             ja asettuu radalle 

           vielä luokittelemattomien 

        välineidensä kanssa.

Nyt se huutaa

      tanssituolille tilaa

            käveleville tehdyssä koulussa.

 

655

 

Opettaminen on klovnerian korkein muoto.

   Klovneriaa ilman punaista nenää, ilman

          meikkiä, ilman hassuja vaatteita.

                Klovneriaa paljastamalla

                    persoona, sisäinen

                       esiintyjä niin,

                     

                         että koko luokka

                             liikuttuu siitä,

                             miten paljon

                              se osaa jo ja

                             miten paljos

                            ta sen pitää

                         vielä oppia

                         pois.

                           

   

             

654

 

Bussissa istuva Lehmä

miettii pahaa ja hyvää. 

         Ajatus tanssii kuin halaus.

       Joskus fantasialla (ehkä nuijakuukusella,

       ehkä hevoskastanjalla) on yhtä suuri energia 

       oikealla ja vasemmalla. Se tarkoittaa,

       että hyvää ja pahaa on yhtä paljon

                              molemmilla puolilla.

      Fantasia osaa tanssia Lehmänä,

   hyvästä ja pahasta jäkälästä syntyneenä,

       rytmiin syventyneenä, ikkunasta

         lentäneenä. Silloin voimien paikkaa

       ei liikauta enää mikään.

653

 

           Opin leirillä kolme hametanssia ja sen,

    että opettajista vain muutama hassu

näkee takanani

tutisevat 

voimalat.

   Opetan lapsille tanssit.

                   Laitokset jatkavat

                                hurisemistaan. 

                                                 Kysyn 

                     sambasiskoilta selitystä.

              Maailmat virtaavat sisään ja ulos,

        he sanovat.

   Joillakin ihmisillä 

    ne virtaavat toiselta puolelta sisään 

                      ja toiselta puolelta ulos.

          Joillakin molemmilta puolilta 

sekä sisään että ulos. 

Halvaantumisella

     on vain vähän, tuskin mitään

                tekemistä

                              sen kanssa.

652

 

Taiken johtaja kirjoitti:

    vammaisuus ei ole inspiraatiota 

      vaan arkipäivää. Luemme: antakaa 

                           te vammaisille työtä, 

                      palkkaa ja nimi, sillä

             taiteilija ei elä sillä

     tiedolla, että hän on 

 inspiroiva

 esimerkki

    hakemisen

        sitkeydestä.

     

Kuvittele: 

    53-vuotias vammainen tanssija,

   joka ei ole koskaan saanut myönteistä 

päätöstä Taikesta, saa sambaleirillä 

  salaista tietoa tanssista.

       Tieto saa 

       vammaisen istumaan 

      bussissa ja ajattelemaan

               ylpeyttä.

         Hän

  ompelee

kimonon 

 ja ajattelee ylpeyttä, 

          opettaa lapsille tanssia,

opettaa toisille lapsille ompelua,

opettaa aikuisille ompelua ja tanssin historiaa

ja ajattelee

    ylpeyttä

        kuin ylpeys olisi 

   

   

   paralyyttista lihasta

      vihaisesti heiluttava barbi.

         

651

 

Hän antaa klovnille palautteen,

joka saa kuningattaret ja prinsessat

                        valkoisiksi kateudesta.

         He antaisivat oikean kätensä (huono kuva)

     siitä palautteesta. "Sinä inspiroit minua."

Kuvassa ryhmä katsoo opettajaa ihmeenä.

Kuvan ulkopuolella ihmemies on aina joku muu

kuin kätensä levittävä, tanssikansaa siunaava paavi.

Pystyisinpä levittämään käteni noin,

sanoo valehteleva peili klovnille, rammalle.

    "Sinä inspiroit meitä", klovni vastaa,

"mutta et siksi, että osaat kannatella molempia 

käsiäsi noin pitkään."

Valkoisen,

       jolla on yhtä paljon

       maskuliinista ja feminiinistä,

molemmilla puolilla,

     ei tarvitse saada

    mestarin inspiroimisesta,

                  mitään,

          sillä valkoiset ovat inspiroituneet

    liian monta kertaa mustien taiteesta 

antamatta siitä heille mitään, kiittämättä, 

mainitsematta nimeä.

Leijuessaan ulos palloiluhallista klovni tietää,

mitä tunteet välittävät rakenteista.

 Maailmankuulu, maailmaan kuulumaton,

      viallinen ja virallinen sambista

tunnistavat joskus kuvissaan hyvän, pahan lapsen. 

Tanssiminen rampana klovnina

           sambamaassa

                   on sellaista.

650

 

  

Tie nousee.

Halvaantuminen on hyvä sana kuvaamaan onnistumista.

   Miten paljon saakaan aikaan, kun halvaantuu!

 Sambasiskot kuuntelevat vieressä.

     Silloin halvauksestaan parantunut

 sanoo, että minulla

    on yhtä paljon energiaa

           sekä oikealla että vasemmalla.

                      Se on kehu.

           Sanon olevani sinut

  kovan ja pehmeän kanssa. Olenko.

  Minä, joka nautin halvaantumisesta

       ja siitä, etten halvaannu koko ajan kokonaan.

Niinpä minä tyydyn

poksauttamaan käsityksiä halvaantumisesta 

rikki mieluummin kuin inspiroimaan.

                                 Sambasiskot!

Kun lakkaamme pienenemästä lempeästi,

            jotta parantuneet erottuvat,

     meistä tulee vapauden koululaisia.

 Silloin saamme olla hitaita. Saamme olla kömpelöitä.   

  Saamme tietää, mitä nimetön soittaja ajattelee.

          Sambasiskot. Olemme peili. 

      Kun joskus sorrumme karikatyyriin,

 teemme sen suurella rakkaudella 

liioitellen,

          liihotellen

                     lii lii, lii-o-lii-o

                                lii-o-lii [kovaa]

      lii lii, lii-o-lii-o

                                lii-o-lii [hiljaa].

      

    Hyvällä tuurilla

 äärijäät kuin hikiset viisaat päät

                        osuvat yhteen,

               ja tie painuu ja nousee taas.

       

649

 

Kuinka tulla rikkaaksi, kysyt.

Olla olematta tekemisissä

on joskus paras tapa säädellä tunnetta. 

Olla olematta sama kuin toinen

on joskus paras tapa pysyä kosketuksissa pohjaan.

Mutta miten tulla rikkaaksi, kysyt.

Kehno kuulee rakenteet. 

Hän osaa toistaa joka iskun. 

Kelpo kuulee senkin keskusteluna.

            Hän kehtaa kysyä ja vastata.

Keskinkertainen osaa vain hoitaa oireita.

       Päteminen on oire. 

Miten tulla rikkaaksi, kysyt.

648

 

Kolmikko meni tanssimaan yhdessä. 

Josephine Baker katseli taivaasta.

Alettiin valita musiikkia.

Kehno halusi lempimusiikkia. 

Keskinkertainen musiikkia, jonka tunsi.

Kelpo sanoi tekevänsä tanssin

                                    mihin tahansa.

Pantiin musiikki soimaan.

Kehno heitti kappaleen päälleen kuin vanhan peiton

               ja murahti ivallisesti sen alta.

Keskinkertainen teki

rakenteista huoneen ja huoneeseen oven.

Kelpo meni ovesta käytävään,

loikkasi pihalle, tönäisi keijut liikkeeseen,

                                       herätti myyrät 

ja antoi salamoiden valaista talon, huoneen ja peiton.

Ole rauhassa abstrakti, sanoi Baker.

647

 

Hirviö

      löysi positiivisen vammaisidentiteetin.

                           Niin positiivisen, ettei hän

           

                                               tule ikinä löytämään

                                                  mitään vikaa 

                                             siitä.

                                     Itsenäisen 

                            elämän liike!

                 

                      

                                  Olemme valmiita

                     keskustelemaan hänestä.

646

 

Alamme pitää

       luonnonlakina 

              huoneista kuuluvaa huutoa.

Käymme vastaanotolla puhumassa siitä.

          

     Ihmettelemässä.

Isämme eivät käyneet.

   Puhumassa. Ihmettelemässä.

                          Eivät isiensä isien huudosta.

     Kysymme. Jostain

          tuo 

               vankkumaton                    

            

                     

                

      rakkaus 

   

huutoa

       

          

           kohtaan

                on tullut.

             

        

                          Tuo posi.

                            Kuuletko,

                   itsenäisen elämän liike!

       

 

      

      

               

           Haluamme

         

  itsenäisen

elämänsä huutajille

                  

      liian kovaa koulua,

        liian kevyesti pehmustettua,

              haluamme viedä heiltä kohteen pois.

                   

           

                   Haluamme

                äideille

                vapautta.

               Silloin näemme

       onko posi

              

               niin 

                 kova, niin posi kova,

             

             että

         

    se

         

        pärjää.

                

    

645

 

Tulemme lattialuukusta ja kattoikkunasta.

Tul emmetu lemme tule mme

edestä. Takaa. Sivusta 

         uudestaan ja uudestaan 

         tuomareiden eteen.

               Unessa un essau nes sa

           olemme muusia

      kulkueessa.

          Päämäärätön

          joutenolomme liikkeessä 

                 lähenee

 

      maratonia.

Ja kun soolot päättyvät, kumarramme yleisölle, 

Freudille ja Jungille. 

He uskoivat aluksi joka liikkeen.

Nyt Freud ja Jung tanssivat

ja kumartavat naisille, jotka luottivat isiin.

Äänet rätisevät 

fonografista ja gramofonista, vanhentuneet 

      lau   lut.

           Mestarit keksivät aina uusia tapoja seurata.

          

644

Se on pelkkää teatteria,

sanomme politiikan eliitin puheista.

Vesimelonimekot vyöryvät kadulle.

Äidit laulavat kesästä. 

Sambakansa kuulee ja näkee sen, 

vaikkei kuulisi eikä näkisi.

Vapauden koulu tietää, kenet se haluaa vapaaksi.

Osaamme hedelmäkieltä. Pelkkää teatteria,

sanoo eliitti.

643

 

Kun hidasta naista

       luullaan varkaaksi

           siksi, että hän on juuri tullut taloon

hänestä tulee talo,

glitterillä päällystetty,

aidompi kuin vajoavasta rakennuksesta,

jonka ohi ihmiset kulkevat näkemättä sitä.

Ja hänestä tulee

          jokaista 

               talossa edes takaisin

ilman hissiä ontunutta harmaata,

tapettiin kadonnutta rampaa todempi rampa,

nolompaa katsottavaa kuin tanssikohtausten ontuvista feikeistä.