Ompelijan kirja
on Hanna Väätäisen
esikoisrunokokoelma
ompelijaksi tulemisesta.
Teos ilmestyy pdf-muotoisena e-kirjana
tammikuussa 2026.
Hinta: 25 €
Tilaukset:
vaatainen [piste] hanna [at] gmail [piste] com
Ompelijan kirja
on Hanna Väätäisen
esikoisrunokokoelma
ompelijaksi tulemisesta.
Teos ilmestyy pdf-muotoisena e-kirjana
tammikuussa 2026.
Hinta: 25 €
Tilaukset:
vaatainen [piste] hanna [at] gmail [piste] com
Koulut ja lapset kasvattavat klovneja.
Klovnit kasvattavat aikuisia
mutta varovat
ottamasta yhtään koulua lapseksi.
Klovnit osaavat nähdä maailmaa
katsojien silmistä.
Ne ryhtyvät kenguruiksi
ja kambodzalaisten
klassisten tanssien lapsiksi
tietääkseen, mitä samballa voi tehdä.
Trubaduuri kuuntelee,
sanoo sambaa vaikeaksi ja laulaa
säveltämänsä laulun. Klovnit
antavat vallan nuorelle äänelle, joka lähtee
vanhasta kurkusta. Ne
puhdistavat äänellä pöydän
ja hyppivät sen päällä.
"Ei se oo ope, se on Hanna!"
lapset sanovat toisilleen.
He kysyvät hiuksista. He kysyvät
iästä. He kysyvät lapsesta, joka on tehnyt nuken.
He tekevät hahmoja ja väittävät, etteivät
osaa tehdä hahmoja. He jonottavat
ompelukoneelle ja liimapyssylle.
Hahmot tanssivat kirjahyllyjen päällä,
ja lapset sanovat,
että kirjasto on paras paikka.
Kokeilu on klovnerian korkein muoto,
lupaus kaaoksesta,
oikean ja väärän inhottava uhka.
Kiitos äitiklovni, että näin peilistä itseni,
klovni miettii,
pitkästymässä selkiin ja peileihin.
Kun hyvän
hieroo pehmojen
uurteisiin,
ne alkavat hihkua.
Peilien koulussa uurteiset pehmot
miettivät päivin ja öin, mitä putosi
uurteisiin ja mikä vieri sileää
pintaa pitkin
maan laidan yli.
Vapauden koulu elää siitä.
Askel senkun nuortuu, opetus senkun vanhenee.
Vanhainvalta palvoo uusinta askelta
katse etummaisena kulkevassa,
sen kuvitellussa iässä, aina, aina
peiliin päin,
mutta katsomatta koskaan kuvaa silmiin.
Klovni ei halua valtaan vanhoja tai nuoria,
naisia tai miehiä tai ei-binäärisiä
eikä varsinkaan keski-ikäisiä
keskiluokkaisia uhreja, mieleltään vanhoja,
vaan niitä, jotka tietävät
alimman olevan ylin ja ylimmän olevan alin
olivat he keitä tahansa.
Eläimen, kasvin ja ihmisen välistä
pääsee vahtimaan reunaa. Elävä lavaste liikkuu.
Kukaan ei esityksessä putoa lavalta,
vaikka peilisalista putoaa koko ajan joku
pehmeälle patjalle,
eläimen, ihmisen ja kasvin väliseen maastoon.
Vanhat, nuoret ja rammat
kimpoavat maastosta suoraan lavalle,
sillä päähineiden korkeimmista pisteistä
kulkee viivoja
päidemme, selkiemme ja jalkapohjiemme kautta
kaikkein taaimmaisissa riveissä istuvien
jalkoihin, selkiin ja päihin.
Annamme viivojen taipua,
uppoamme jaettuun kuvaan
ja voimme täyttää lavan, vaikka olisimme siellä yksin.
Sambalapset sanovat, että klovni olisi valmis kokeeseen.
Mutta klovni ei halua olla juna vaan anju.
Melkein kaiken voi oppia matkimalla.
Rampa on jättänyt
ymmärtämisen vaatimuksen taakseen.
Vammaista risoo vie
lä vi
rkk
eid
en
käs
it
täm
ä ttöm
yys.
Niinpä klovni on paneelissa mieluummin vammainen
kuin rampa ja sambasoolossa mieluummin rampa
kuin vammainen.
Tanssitunnilla lapset kysyvät kädestä.
Siinä on liike. Se on hyvä, klovni sanoo
ja kertoo niskasta, hermoista ja pianosta.
Junasta se ei sano mitään.
Samban anju voi olla
surullinenkin.
Paneelissa
ableismi on luokkajärveen
uponnut verkko.
Jos haluaa avata yhden solmun, pitää
kuivattaa koko järvi.
Kiitos kirjoja keräillyt äiti, että sain nähdä tämän.
Ennen paneelia
erään klovnin silmästä katosi näkö, sillä
luokka oli sakeana parfyymista,
ja parfyymi on luokan merkki.
Meistä, hitaasti puhuvista, hitaasti
ajattelevista,
kömpelösti sanoilla improvisoivista
on
tullut vieraita. Muutos on hidas,
sillä jätämme menemästä allasbaariin,
jonka ovella on porras
ja kynnys.
Jätämme
järjestämästä
mielenosoituksen baarin ovelle.
Menemme
katsomaan hitaasti puhuvaa
juoksijaa sairaalaan mieluummin
kuin nuole vuole maan maan
vaike i t a ke aasti puhuvista
panttereita.
80-vuotias
haluaa eroon
paskasta.
Elvytämme häntä,
joka ei tiedä
vielä olevansa sambista. "Juoksin
äsken perässäsi
ja huomasin muuten, että lantiosi kääntyy
joka askelella
juuri, j u u r i
niin kuin sen samban
perusaskelessa kuuluu kääntyä."
Klovnien alut haluavat oppia 1980-luvun kädet,
1920-luvun jalat ja 1970-luvun lantion.
Mutta menneistä vuosikymmenistä
mestari opettaa vain vitsin.
Inhimillinen kivi.
Luokka ruuvaa itsensä katsojien ja soittajien väliin.
Kapina on perhe on koulu.
Sambat ansaitsevat isomman perheen.
Rampoja putkahtelee esiin sieltä täältä.
Lähiössä, laitoksessa, samba
valitsee omat sivullisensa.
Samban sivullisuus ei sivussa
paina mitään.
Jos aurinko menee rikki,
käsien liikkeillä ei ole mitään väliä.
Klovni näkee, voiko auringon korjata.
Se avaa kallon tai kehän, paikkaa putket
ja sanoo: Nyt olemme taas yhtä.
Narri tulee pilvien sisältä sanoen:
välissämme on galaksi.
Liian aikaisen, liian myöhäisen
ja liian oikean narri suurentaa
ja hieroo entisen ja tulevan naamaan,
pehmeään, kovaan.
Mutta tanssi on silmä verkossa
ja verkko.
Olemme kaloja. Uimme syvemmälle,
jos narrin aurinko paisuu.
Klovnit tutkivat samboja, rumbia ja rampoja,
sillä tutkijakovneilla on kolmet kasvot.
Yhdet ovat edessä. Ne katsovat eteen. Kahdet
ovat pään päällä tasapainon vuoksi.
Ne katsovat yläviistoon oikealle ja vasemmalle.
Niillä klovnit näkevät asumisyksiköiden ja laitosten lisko-livet,
joissa liike keskustelee äänen kanssa.
Niitä kolmikasvoklovni tutkivat hyvin.
Kokeissa liike on sirkuslisko, jota klovnit
pelkäävät. Ääni on liskon laki.
Mestarit sanovat: Uskaltakaa olla vapaita.
He näkevät, millaisia liskoista tulee.
Vain poliisit pelkäävät klovneja.
Verkkosarjakuva
saa oman tapahtuman, juhlan,
jossa klovni saa
pitää avainta,
viedä ihmisiä lukittuun
huoneeseen,
juosta
portaita
ylös
ja alas ja
näyttää tietä hissille.
Verkkorunouden tekijöiltä
puuttuvat omat päivät.
Ei se mitään.
Annetaan runojen
juosta aamuisin
ja iltaisin port
aita ylös ja tans
sia niitä alas.
Sambassa fe
miniininen tyyli on
kova ja mas
kuliininen
tyyli pehmeä.
Klovni tulee
jähmet
tymään
poseerauk
seen vasta
seitsemä
nkym
men
tä vuotta
sen jälkeen,
kun se on
on lopetta
nut juok
semi
sen
ja
tans
sin.
Valkoisessa salissa valkoiset kivet hiovat toisiaan.
Rampa käy kuiskimassa vielä näkymättömän
roson korvaan:
Me tarvitsemme sinua, vaikka sinä
et tarvitsisi meitä.
Lähetämme kutsun.
Talutamme ovesta sisään.
Halaamme. Autamme tulemaan esiin.
Kuorimme kaiken turhan pois,
vaikka jokin mennyt,
tuleva uhka, tekee meistä pieniä.
Silloin rososta tulee
esitys.
Pehmeän ja kovan
tuolle puolen
asettuva sitkeä kirjo.
Perhe on pehmeämpi ja suurempi
kuin kovan menon pehmentämä omaväki.
Tanssin uuden ajan kummi on entinen kova,
joka hakee muun kuin oman
kotoa ja tuo hänet tunnille.
Tanssin uuden ajan kummi on tuleva kova,
joka hakee muun kuin
vieraan kotoa ja tuo hänet tunnille.
Sankarivanhemmat
ehtivät juuri ja juuri
johonkin lämmittelyyn.
Kirjo tekee ar
jes ta,
suuren. Voittaja unohtaa
tämän ja hoitaa kirjon pois ilman menoja.
Äideiltä ei voi vaatia liikaa.
Katse pidetään tulevassa kulkueessa,
symmetrisinä kulkevissa
keskellä vierivissä sileissä kivissä, niissä,
jotka ohjaavat toisia sileitä
symmetrisiä kiviä vielä symmetrisemmiksi.
Hiotaan timantteja. Ihmetellään ääneen,
miksei kirjo löydä perille.
Mutta hahmoparaati lähiössä on täynnä.
Liimaava ja leikkaava sitkeä pehmo kysyy,
miksei tämä paja voi jatkua
vielä tunnin. Toisessa ajassa
rosoiset kivet ovat nauraneet
ja ommelleet valloitettua maata,
eikä ompelija ole meinannut saada heitä
lähtemään takaisin kotiin.
Ompelija kutsuu pehmeitä kiviä saliin.
Ne hymyilevät epäsymmetristä kivihymyä.
Ompelija menee sivuun, ja pehmot improvisoivat sooloja.
Voittajakoulussa symmetrisinä kulkevat
hiovat toisistaan timantteja ja kysyvät,
miksei kirjo löydä niitä.
Sirkuksen ylläpito vaatii toivoa.
Klovni pakottaa kaikki pesemään hampaat.
"Hyvästä tuli paha", aikuiset vauvat itkevät.
Klovnien omat naisvauvat,
nuo heidän itsensä kasvattamat lapset,
lyöttäytyvät hampaat pestyään
yhteen
vauvoiksi palanneiden, irtohampailla
jonglööraavien isovanhempiensa kanssa.
Klovnit tarkistavat ulkonäkönsä kaikista
peileistä näkemättä aukkoja kalustossa.
Kaikki lentävät sirkuksesta ulos,
sillä oman kodin ylläpito vaatii toivoa.
Koulun ylläpito vaatii toivoa.
Vain samana ko
koonpanona
pysyminen vaatii toi
vottomuutta huomattavasti enemmän kuin
lähes huomaamatta ohi liukuvien
torahampaiden
houkuttelu
kouluun,
sirkukseen,
kotiin.
Meille sanotaan, että kaikille opetetaan kaikki.
Että mitään salaista tietoa ei ole. Silti kokeessa
kukaan ei esiinny ilman jalkoja
tai käsiä.
Käsittelemätön suru
tekee kuvioista pieniä
ylpeästä harjoittelusta
huolimatta.
Hengittämisen opettelu
odottaa vasta tulemistaan.
Ihmettelemme, miten paljon voimaa
pitää panna samaan kohtaan,
jotta syntyy kulma.
Syntyy kyynel, syntyy ruusu, syntyy aurinko.
Uusi on syrjässä
keskellä kaupunkia,
niin keskellä, ettei se
vielä näy kuvassa.
Mutta pyörien päältä,
hennalla koristellusta kädestä,
virkkuukoukusta ja silmäneulasta
lentää jo suukkoja,
kun uusi taval
lisuus kulkee
kohti. Erään
vapauden
koulun
salis
sa
on
peilit
mutta
vain
siksi,
että
sali
tuntuisi
suuremmalta.
Osa klovneista oppii uutta vain koeviikon
lähestyessä. Osa taantuu.
Peileistä näkyy toisia peilejä.
Klovni etsii joka sunnuntai yhteyttä.
Mutta soittajat katsovat tanssijoiden ohi.
He katsovat sivuun. Siellä on heidän johtajansa.
Vapauden koulussa soittajat katsovat tanssijoita
katsoessaan johtajaa,
sillä johtaja seisoo tanssijoiden keskellä.
Tanssiva klovni kirjoittaa ylistyslaulun,
kun häntä pyydetään esittelemään itsensä
ennen koetta.
Virallinen
samba on täynnä oodeja.
Epävirallinen on täynnä koodeja
meille, jotka näytämme kokeille kieltä.
Klovni pitkästyy kongressissa,
mutta se lennättää lap sen sa Turusta Tokioon
kertoakseen heille, ettei ihmisiä tarvitse pelätä.
Pitkästyminen on siedettävämpää omassa sängyssä
kuin luentosalissa.
Nyt lapset haluavat oppia japania. Ne
ovat kiinnittäneet lapuille kirjoitettuja
merkkejä wc:n oveen. Ne haluavat
tehdä šintolaisuudesta esitelmän.
Ja klovni lennättää lapsensa Tokioon
kertoakseen, ettei puhumista tarvitse pelätä.
Ja lapset lentävät ja oppivat puhumaan
japania. Ja ne lennättävät lapsensa
Turkuun
kertoakseen,
ettei pitkästymistä
tarvitse pelätä.
Sambaruno
vaatii sanoilla kikkailua,
sillä soolossa pitää olla nopea jalkakikka.
Käsitteitä on pyöriteltävä, sillä soolossa
on pyöritettävä lantiota ja rintakehää.
Runo vaatii oudon muodon jul
keaa esittelyä, sillä soolossa
pysähdytään posee
raukseen. Vain
s i l l oin
katsojat
ehtivät
ihailla
pukinetta
kuin runoa.
Samba vaatii
halvaantumista,
havahtumista.
Se on runon perusaskel.
Tehtävien keksiminen on klovnerian korkein muoto.
Siksi tanssiva klovni opettaa
vain itseään teknisesti taitavampia klovneja.
Hän voi mennä sivuun ja nähdä tarkemmin,
mitä tanssi on
putoamatta, pudottamatta ketään
taiturin ja saiturin väliseen kuiluun.