645

 

Tulemme lattialuukusta ja kattoikkunasta.

Tul emmetu lemme tule mme

edestä. Takaa. Sivusta 

         uudestaan ja uudestaan 

         tuomareiden eteen.

               Unessa un essau nes sa

           olemme muusia

      kulkueessa.

          Päämäärätön

          joutenolomme liikkeessä 

                 lähenee

 

      maratonia.

Ja kun soolot päättyvät, kumarramme yleisölle, 

Freudille ja Jungille. 

He uskoivat aluksi joka liikkeen.

Nyt Freud ja Jung tanssivat

ja kumartavat naisille, jotka luottivat isiin.

Äänet rätisevät 

fonografista ja gramofonista, vanhentuneet 

      lauseet.

           Mestarit keksivät aina uusia tapoja seurata.

          

644

Se on pelkkää teatteria,

sanomme politiikan eliitin puheista.

Vesimelonimekot vyöryvät kadulle.

Äidit laulavat kesästä. 

Sambakansa kuulee ja näkee sen, 

vaikkei kuulisi eikä näkisi.

Vapauden koulu tietää, kenet se haluaa vapaaksi.

Osaamme hedelmäkieltä. Pelkkää teatteria,

sanoo eliitti.

643

 

Kun hidasta naista

       luullaan varkaaksi

           siksi, että hän on juuri tullut taloon

hänestä tulee talo,

glitterillä päällystetty,

aidompi kuin vajoavasta rakennuksesta,

jonka ohi ihmiset kulkevat näkemättä sitä.

Ja hänestä tulee

          jokaista 

               talossa edes takaisin

ilman hissiä ontunutta harmaata,

tapettiin kadonnutta rampaa todempi rampa,

nolompaa katsottavaa kuin tanssikohtausten ontuvista feikeistä.

642

 

Runot vain nauravat kirjoille, joihin sattuu.

Ei noin saa tehdä, kirjat huutavat.

Teidän pitää olla osa meitä, ne huutavat,

kun runot repäisevät 

itsensä irti ja lähtevät tanssimaan.

             Kirjat loukkaantuvat, kun ne törmäävät

                     tanssiviin

                                    runoihin,

sillä ne pystyvät vain kääntämään selkänsä niitä kohti.

Lasten tunneilla runot 

tekevät, mitä niitä huvittaa.

Ne menevät rinkiin

ja leikkivät hippaa.

Aikuisetkin haluavat leikkiä,

vaikka pystyvät olemaan

vain hyllyyn nostettuja kirjoja. Niiden 

täydellisen suoria rivejä.

Ei noin saa tehdä,

ne ajattelevat, kun joku repäisee itsensä

irti ja juoksee ympäri salia. Peileihin sattuu.

641

 

Leijumme hetken eteenpäin

silmät kiinni, suu auki, kieli ulkona

ennen kuin lähdemme nousemaan kohti uutta pohjaa.

Aina tulee jokin pohja vastaan.

Ja sen saavutettuamme

ajattelemme, että 

käsisamba

on paljon hauskempaa kuin tämä. On sävy outo sen.

Kuin lapset

me kuuntelemme satua.

Kuuntelemme riemukkaina valvoen, palvoen Laylaa. 

Asakusassa vaunu söi tanssijan.

640

 

Tanssimme Tokioon tanssimatta sinne.

Vilkutamme junan ikkunasta henkilökunnalle.

Katselemme kotikaupungissaan lomalla olevia. 

Nojaamme laitoihin kuullaksemme kaukana humisevat keskustat.

Kysymme taasko on ilotulitus.

Soitamme neuvontaan ja kysymme,

miten lamppu sammutetaan,

missä kimono puetaan päälle ja missä se riisutaan.

Tyynnyttelemme itseämme toteamalla, että vain pieni osa 

suomalaisista osaa esittää suomalaista. Vain pieni osa 

brasilialaisista osaa esittää brasilialaista. Vain pieni osa 

suomalaisista osaa esittää brasilialaista. Vain pieni osa

japanilaisista osaa esittää japanilaista

tarvitsematta jatkuvasti apua.

639

 

Opettaja läimii poskiaan. Olkaa nyt hereillä, hei!

Olkaa nyt edes hetken!

Urheilijoita!

Ja ajatukseni alkaessa harhailla

paikassa, joka on vapauden ja kovuuden sekoitus,

minä sanon:

"Näin urhea olen!" 

Oikeillani on oma paikka vapauden koulussa,

vasemmillani kovassa.

638

 

                            Asakusassa on karnevaalit,

                  Turussa on pride.

       Kulkueet etenevät kadulla.

Nähkää itsenne esityksinä, ne sanovat.

Samba on kova ja vaativa 

kolmessakymmenessäviidessä asteessa.

                              Mutta vakavaa se on vasta 

                      neljässäkymmenessäviidessä

         asteessa tanssipuvun sisällä,

   kun kriittinen kynnys ylittyy, 

               ja vapaudenkoululainen

                      meinaa kaatua 

                      - muttei keikahda vielä kumoon -

                      vaan jatkaa laulamista 

         siitä, mitä kesä

           tekee koululle,

              kadulle

          ja vapaudelle.

            

                         Pride on 

                viidessätoista asteessa 

                                    kova ja vaativa.

                   Mutta vakava se on vasta nyt,  

             kun vapaudesta ja koulusta

         

 on tullut peh  me  ää

          ( ko    vaa).

     

637

 

    Keskellä hurjuutta

 

  

       vaikeintahan ei ole sivaltaminen

           eikä nopea temppu.

         Vaikeinta on oppia pitämään tauko 

      nelosella. Hiljaisuus,

   toimettomuus, 

      on kaikkein vaikeinta hurjuudessa.

636

 

Päivä

nä, jona

en tanssi

lainkaan,

viitta on

runo. Jätän 

siihen öljytahra

n ja väärin ommellun

kulman. Jätän merkin ru

noi lija jas ta ja toi sen  ko 

nees ta, rakkaastani, Japanis

sa tehdystä, joka  osaa   lukea

runoja ja  niiksi pukeutuneita.

635

 

Laila Kinnunen laulaa:

"Ala kun on pienin parketin, 

    paras tapa liikkua on tietenkin 

hand jive."

Ja koska kuulen kaiken sambana,

    unohdan jiven.

   

Oikeani muuttuu tunti tunnilta pienemmäksi.

     Mikä sellaisenkin tanssin nimi on? 

                  mietin

             ja teen tilaa lapsille. Siksi

        jokainen saa kaksi kummia.

             Ei liikuntaa oo helpompaa, 

              laulaa Laila Kinnunen.

                 Niinpä ohjaan

                kummit lasten luo,

                        yksi jokaisen oikealle, 

                   yksi vasemmalle puolelle,

                          ja sanon mitä ajattelen:

                              tuo katossa riippuva mekko 

                     on pyörinyt niin paljon,

        että kummit ovat ottaneet

      sen asuinpaikakseen.

                  Ne ovat rakentaneet

                   kotinsa hitaasti 

     vuorin sisään.

 Ja kummit

  täytyy pitää

   liikkeessä.

    Muuten samba 

     sammuu.

    Ja lapset riehuvat niin,

että rummut 

   alkavat soida

        heissä.

           

             Kummit hakkaavat käsiään yhteen

                       ja huutavat:

                 

              Vasen muuttuu aina vain

        suuremmaksi!

    Sellainen

   tanssi

on hi

tain

 mah

    dol

       linen

         hand jive.

                

                        "Voit istuessas oppia sen",

                                            

                                      Laila Kinnunen vastaa.

                                      "Kädet vastakkain 

                                        nyt iske vain."

                        Kuulen senkin sambana

            ja vien kädet kauaksi toisistaan.

634

 

Emolehmä

     haluaa tanssia kasvina, eläimenä

                              ja ihmisenä.

          Se osoittaa sorkallaan

             merta ja jylisee:

                      niitty kiehuu! 

             Puhaltakaa levät pois!

Älä juokse liian lujaa, viisaus neuvoo

                    Keisarillisen palatsin lähellä.

Mutta lattian alla asuvat on pidettävä liikkeessä.

         Sivuilla leijailevat on pidettävä ilmassa.

          Taivas on pidettävä täynnä sähköä. 

Siksi on poljettava maata,

on iskettävä oikeaan ja vasempaan.

                            on napattava salamat.

                                 

                    Kummit laskeutuvat,

        kun emolehmä lakkaa

                 liikkumasta. Niin se on.

                     Mutta ne saavat levätä

         vasta, kun sarvipää nukkuu.

633

 

Ajanlaskun alkuun oli matkaa 2200 vuotta.

Kirjaan oli matkaa paljon enemmän,

kun savi suostui muistamaan naisen runot,

kun Enheduanna kirjoitti työkseen.

Kirjailijat kirjoja edeltävältä ajalta

ja kirjailijat kirjojen jälkeiseltä ajalta

osaavat laittaa kädet saveen.

Kun kirjat nukkuvat, runot tanssivat.

Kun runot tanssivat, kirjat nukkuvat.

Enheduanna teki hymneiltä kuulostavia toimintaunia,

eloon jääneitä kuvia.

Nyt kirjoilta näyttävät mekot

ja mekoilta näyttävät kirjat kasataan ringin keskelle

majaksi (uuniksi),

ja runoilijan tärkein tehtävä on nukkua.

Runot tanssivat aamuisin.

632

 

Unohtaa, miten tehdään mekko.

Unohtaa, miten hitsataan päähine. Unohtaa aaltojen kokoaminen vaunuun.

Vaunu on lavaste, jonka päällä klovni unohtaa sanat.

        Kirja on lavaste,

                jonka kanssa klovni unohtaa sanat.

                                   Tans   siru   nous

  

               on       

                          pala kurkussa,

                

                arvaus ja lämmittely,

             muovautumaisillaan 

        oleva kulkue, rivejä 

              koossa pitelevä

          kylkihengitys,

         jonka voi muistaa.

631

Alku on aina helppo.

Riodejaneirolaiset tulevat nauramaan teille,

kun puhutte heille Brasilian portugalianne, brasilialainen opettajamme sanoo

Joensuussa. Riodejaneirolaiset ovat sellaisia, hän sanoo.

Ja he tulevat matkimaan teitä rumasti

ja keksivät teistä vitsin.

Sambankin alku on helppo. Täytyy vain pysyä liikkeessä.

Turkulaiset tulevat nauramaan, kun näytän heille 

aloittajien samban muualta kuin Turusta,

vaikka sambaajat ovat kansa kaupunkien sisällä,

jumissa 

lattiaa vasten,

kotiensa rajoille kotinsa pystyttäneinä.

630

Ennen lähtöä lajittelen kirjat. 

Kolme kassillista poltettaviin

ja kolme tanssittaviin. Menen kirjojen

kanssa pihalle. Asettelen ne ympäriinsä.

Kirjat eivät liiku. Ojentelen niitä

jokaiselle, joka kulkee ohi. Mutta kirjat eivät liiku.

Kaksi kassia lähteen palvelutaloon

ja yksi antikvariaattiin. Kauppias 

sanoo, etteivät nämä kirjat liiku.

Otan yhden kirjan mukaani. Vien sen kaksi kertaa 

väärälle raiteelle ennen kuin löydämme junaan,

jossa nuoret tirskuvat hysteerisinä.

Kirja pyytää minua katsomaan itseään.

Ja me vain olemme ja emmekä tee mitään.

Mutta kaikessa liikahtamattomuudessamme

kihisemme iloa,

sillä kuulemme jo ovelta,

että Sumida kestää kovuutta ja pehmeyttä.

Hyppäämme liitoon ilman peilejä,

ja hikeä lentää soittajien kasvoille. Mitäs tulevat

niin lähelle.

Illalla aivastan aukeaman täyteen näkymätöntä liikettä, 

ja Shinjuku hiljenee pöytämme ympärillä,

sillä vain moukka aivastaa ravintolassa.

629

Klovni haluaa tanssia ringissä.

Se jynssää koulunsa peilit kiiltäviksi,

jotta yksi rinki näyttäisi kahdelta.

Klovni meinaa pyörtyä riviin,

sillä samba on klovnille kova. 

Puhdas peili näyttää, miten kova.

Vapauden koulun saleista on purettu peilit pois.

Soittaja on tanssijan peili, tanssija soittajan peili.

628

 

Meillä on junassa tänään viisi laulua,

sanoo konduktööri klovnien noustessa kyytiin.

Laulua! huutaa Ellen. Vaunua! huutaa Esteri.

Julma enkeli latelee keyboardilla teesinsä.

Sisällä oleva lapsi kantaa vastuun laulamisesta.

Klovni kelluu klovnin rinnalla paikasta toiseen.

Suojuksia irtoilee, vöitä lentelee, klovneja putoilee.

Minuutteja uppoaa jonnekin, mistä niitä ei saa enää kiinni.

Improvisaatio sietää niitä, jotka sietävät improvisaatiota.

Pöhköys on rehellistä työtä.

627

 

Pää täynnä

fantasioita ompelen kimonoita.

Nämä fantasiat osaavat olla riveissä ja ringeissä,

ja ne ovat olleet niissä niin paljon,

että tunnistavat toistensa

lantiot ja takapuolet

paremmin kuin toistensa kasvot.

Illanvietossa paperittomat

      ragdollit saavat hepuleita.

               Fantasiat nauravat kaiken

      puurtamisen ja sitkeyden 

sohvan alle. 

Ne räkättävät ja hihittävät

   saamatta jääneet kunniamaininnat

          ja anteeksi antamattomat

       maininnat

    pöydän alle

 

paperittomien 

   ragdollien seuraksi.

        Fantasiat tietävät: 

                

                      eläimen

                   aisteilla

               pärjää

                    

                siihen asti, että

                  

                    Tokio muuttaa Turkuun.

 

626

 

                Se, miten 

             minulle 

          ollaan, ja

       kuinka olen,

   on yhteinen pyörre.

Megametropolin samba-asukkaat

ovat ottaneet kainaloonsa

      pikkuriikkisen,

           ja tässä 

            sitä nyt

              mennään.

                    Pyörin, siis olen.

     

                 Rytmi 

       avau

 tuu,

     kun

         ryhtyy

              rytmiksi.

     

                     Ja jo ovelta näen,

                          että Sumidassa baiana pyörii

                                   eri tavalla kuin Turussa.

                           Katson mallia hänestä,

                    joka on pyörinyt

         kaikkein vähiten.

             

  Ja sitten

          pyörittelen silmät, kädet

                        uneen ja hereille.

                    

625

 

                 Klovni on tanssinut 

         peileihin päin 

  niin paljon, että

    siitä on tullut

          kova ja kestävä.                  

                  Nyt klovni on vetäisty

                            rinkiin, joka sanoo: 

          Olet me sellaisena kuin olet.

       Se vaatii toisenl

  aista kovuu

tta, ke

    stävyyttä. 

        Tännekö asti 

                    piti tulla?

                         kysyy

                     klov

                   ni.

   

      

624

 

Pimenevä Shibuya on ikkunasta katsottuna uusi laji.

Ylitämme ensin kävellen ja tuolilla,

sitten liikennevälineessä 

risteyksen, oman ymmärryksemme.

Nyt kyytiin tulee toinenkin pyörätuoli.

Sen käyttäjä komentaa kuljettajaa 

lähes äänettömästi,

sitten äreästi ja lopulta itkien

Ei! En halua turvavyötä!

Korvanapeissa soi, ja naputan

sormella istuimen pintaa.

Matkatoverimme ja me

ylitämme risteyksen toisensa jälkeen ilman vyötä

ja laulamme

pa   ra 

ramm para

pa   ra 

ramm  para, 

para mmm

 pa ra,

para  mmm

pa   ra, 

mm para

 mpa 

    mpa

      pa ra

mm para

  mpa mpa 

    para

mpa 

ra m pa ra

mmmm

parampa.

Ra    mmm

para 

mpa

ra mmm

para 

mpa

ra.