Jokaisen esityksen jälkeen ne ku
"Sama
ihmi
rinnakkais
Kadulla kulki ihmisen muotoja.
Joku oli pannut jokaiseen
k
ä
m
m
e
n
e
n
sä muotoisen jäljen
kuin olisi leikkinyt kirjoittamista.
Muisti oli valunut pois
l
ih
as k
err
alla
an.
Halu
amm
e naisia j
ohtajiks
i mutt
a vali
tse
mme
alimma
n mahdol
lisen työ
n
suor
ite
ttu
amm
e ylimmä
n mahdollise
n tutkinno
n.
Maa
n all
a o
n enemmä
n elämä
ä kui
n pinnall
a.
Piirtäminen on hahmojen pitämistä liikkeessä,
joka pitää osata pysäyttää.
J
a
t
kuvaa
huoleht
imista.
Ilmeet alkavat liikkua
ruuduista kyniin ja kyniä
pitkin piirtäjiin.
Hän piirsi huoneen tanssimaan avaruuteen.
Hän piirsi tanssin huoneeseen.
Siistijät löysivät tussiviivoja katosta.
"Mikä minuun meni?" hän kysyi.
Esityksen jälkeen
t
U
N
T
ui
kuin olisin tullut kentältä
duty free -muovikassi repun sisällä
ja alkanut kutsua itseään toisin, ajattelijaksi.
Jäänyt pois maailman tylsimmältä luennolta.
Kuin olisin istunut hievahtamatta pimennetyssä katsomossa,
jossa Kukaan ei innostunut mistään
pienestä.
aan."
Esityksen jälkeen
aikuinen pääsee puurokuntaan,
osuuskuntaan, toimituskuntaan, perikuntaan,
opettajakuntaan, esikuntaan, pariskuntaan,
altakuntaan,
alokuntaan
aliokuntaan,
svikuntaan ja
ntaan.
Lapsi jää katsomaan untaan.
Runosta pääsee sinnekin.
Miltä tanssijoista tuntuu esityksen jälkeen?
Olemme huip
p u o s a a j i a
ippu osaa j i a
p puosaa jia
puosa ajia
uosaaji a
o saajia
sa ajia
aa jia
aji a
jia
ia
a
a
i a
j i a
a ji a
a a j i a
s a a j i a
o sa aj ia
u o sa a j i a
p uos a a jia, h u i
Olimme juuri asettuneet paikoillemme, kun kello vahingossa pirisi.
Se oli lopetuskohtauksen merkki. Tottelimme. Merkillinen ilta.
On tarve katsoa video.
Aivan kuin esitystä ei olisi ollut.
Esityksen jälkeen
bussissa viereen
istuu virtsan, hien, nikotiinin ja viinan hajuinen
i
h
m
e.
Esiintyminen oli hänelle väärä liike.
Mutta jälkitilassamme osaamme jutella.
Olkaa vaan aitoja omia itsejämme, niin teistä tykätään,
vaikuttaja sanoo tv-studiossa.
Juoksemme pakoon. Ensimmäiset kolme kilometriä
ovat vaikeita ja viimeiset viisi helppoja.
Olla korva ja juures.
Päästä perille kuuntelemalla,
sillä ajattelemalla kuva ei tule valmiiksi.
Olla kaikissa epätodellisuuksissa,
niin lähiöiden kylmäkellareissa kuin keskusten
ylimpien kerrosten toimistoissa
kuin kotona saunan jälkeen
tekemässä korvaroolia:
päästämässä sana "kasvu"
sisään ja ulos.
Henkisen kasvun keskukset hoi.
Esityksen jälkeen korva tietää,
että yksi osaajista (hän ei ollut heikko),
vain yksi (hän ei ollut tyhmä),
halusi erottelevat
kuivakäymälät
pilvenpiirtäjiin.
Me
kot istu
vat ihmis
ten päällä.
Mutta
i
hmiset viev
ät mekot pomppim
aan sirkustrampoliinei
lle. Ympärillä oleva latti
a paljastaa joustama
ttomuute
nsa.
Kuvaan pukeu
tunut sana pu
huu me
kos
ta
sa
naan
pu
k
e
u
t
u
ne
elle k
uva l
l
e.
Turvaton tila
on ole
tus
kuvien
sijain
nis
ta
j
o
ss
a
i
n
ka
uka
na kau
kana, kAUK
ana kau
ka
na
k
aukana,
kauKan
aKAU
KAna kaukaNA
kauKA
N
A
S
a
n
o
j
e
n a
l
a
p
u
o
l
e
l
l
a
.
Hyvin istuva
valits ee aina
varm uuden vu
oksi li ian suure
n tai l iian pien
en k oon. Hyv
in ist uvaa ei k
oskaa n käytetä.
Se pe rustelee
otuks silla ja ko
ettele muksilla om
an kuv itteellisen s
uuruut ensa. Mek
ko näk ee kuplia
lapses sa ja piirtää
niistä k uvan. Olisipa
se kuv a jossain. Kun
aurinko lakkaa paistam
asta, la psi tuntee tär
keimmän välineensä.
Se tuntee värin vah
vemmin k kuin mu
ut välinee t. Se k
orjaa viha stum
alla, raka st
umalla ja ilos
tumalla yhtä
suuren mää
rän kup lia kuin
ihminen korjaa
ihmisten lahjoi
ttamilla tabl
eteilla toi
sia ih mi
siä.
Me
kko
mene
e lääkä
riin ja kuu
lee, että kaa
vassa ja saumas
sa on aivan täydellinen
vika, juuri sellainen, jonka voi korjata, vaikka
todellisuudessa vain vastaanottohuoneessa on vika,
arkkitehdin katkerana ja vihaisena piirtämässä. Mekko piirtää
kuudesta kahdeksaan kirjastossa torstaisin. Tyynesti,
tyynesti. Se piirtää rakennuksen, jota ei voi ku
mota. Ja niin tämä pieni keskonen, luonnon
oikku, kaksi päätä samassa ruumiissa,
jonka ei ole koskaan nähty niittä
vän heinää pellolla, oppii vih
doin piirtämään epä
täydellisen
vian.