383

 

Mekko sitoutuu kysymysten esittämiseen

ja esittää niitä missä tahansa.

Radikaali vapaus kysyä.

Kysymys liikkuu, laskeutuu,

putoaa lattialle ja kastuu.

Yksikään mekko ei sitoudu siihen kaavaan,

jolla se on tehty. Mutta osaa silti 

joskus vastata.

Virkamies sanoo: Mekko ei ole runoilija,

koska sillä ei ole kirjaa"

ja jatkaa: 

"Sinä et ole tanssija, koska sinulla ei ole jalkaa."

382

 

Piirrän uuden kaavan. 

Mekko kysyy: "Miksi runo katoaa, kun olen kirjoittanut

sen puhtaaksi?"

Vastaan: "Houkuttele runosi tanssimaan niin se muuttuu pysyväksi."

Mekko kysyy: "Miksi maalaus katoaa, kun lähetän sen kilpailuun?"

Vastaan: "Houkuttele maalauksesi laulamaan niin se muuttuu pysyväksi."

Mekko kysyy: "Miksi tanssi-ihmiset haluavat kosketella tanssikuvia, 

sarjakuvaihmiset sarjakuvia, 

mutta runoihmiset haluavat vain uuden kaavan?"

381

 

Tä

lle

r

unou

del

le

so

  pi

   vaa

      pal

        kk

       aa

    kannat

        taa

          odo

           ttaa.

           Odo

          tt

        am

        in

       en

        ki

         n

          on

          su

             ku

               pu

                 ol

                   e

                   n

                e

               s

             i

           tys.

           Te

       rve

    ise

    t

  

    v

     a

      an

       

           ha

                ll

                 it

                  si

                  joi

                  ll

                   e.

                Jos 

                 ru

             noi

            lij

        an 

    pa

   lk

 ka 

  oli

     si 

      yht

          ä s

           u

              uri 

              kui

             n 

                  teidän,

                 hert

               tu

            ma

         laa

     ri,

   e

  lä

    isin

       runoudella hyvin.

                       

Mutta osaan pyllistää kymmeneen suuntaan kumartamatta niistä 

     yhteenkään

             Siksi runous on palkaton työ.

                   Niin matalaa on runous.

                                               

378

 

                           R            u       

                   n          o                   t 

              p   u    ll             istu      vat   

             m       atk         a               n  a    i

           k   a       na      ä      ä     r     i     mm

           i          l        l                e               e       n.

          M              a      t             k              u            s

        t       a          j                a        t      t     y         ö n

      t               ä         v          ä     t           n       ii           h

     i  n          ai    n       a          v          a      i              n        l        

    i                   s                     ä                    ä                   ki       r

    j          a        i         m       i        a.                 R           u           n 

  o  t p                a              i          s             uv          at       ja pok

  s                a                           h                   t           a                v

  at            r          i         k             k                i.    S     i t   t   e

      n                r                       u                      n

                   o                 t 

                    v       a

                      l u

                       vat 

                          sy

                              l

                                  ii

                                    n. 

                

                                  Jos

                                 kus 

                               kuu

        

                           luu

                              r

                              a

                              s

                               ah

                                 t

                                   e

                                    lu

                                      a,

                                   jo

                                      sk

                                             us

              

                                         lo

                                        ti

                                        n

                                         aa, 

                                  kun 

                              k              i   rj        
                                             aime    t        p    u  
                                            t     oil  e     v     a   t
                                                bussin latti
                                                      a    l     l  e.  

373

 

Tuhatta naista ei pidetä minään

ennen kuin yhdestä tehdään mies.

Tuhatta miestä ei pidetä minään

ennen kuin yhdestä tehdään sankari. 

Tuhatta sankaria ei pidetä minään

ennen kuin yhdestä tehdään poikkeus.

Tuhatta poikkeusta ei pidetä minään

ennen kuin yhdestä tehdään pila.

Tuhatta pilaa ei pidetä minään

ennen kuin yhdestä tehdään virka.

Tuhatta virkaa ei pidetä minään

ennen kuin yhdestä tehdään selli.

Tuhatta selliä ei pidetä minään

ennen yhdestä tehdään rikos.

Tuhatta rikosta ei pidetä minään

ennen kuin yhdestä tehdään runo.

Tuhatta runoa ei pidetä minään

ennen kuin yhdestä tehdään kirja.

Eikä tuhatta kirjaa pidetä minään

ennen kuin yhdestä tehdään luksuslaukku 

julkisuuden henkilön käteen.

371

 

Näemme julkisissa kulkuneuvoissa suuria kuvia
heistä, jotka eivät käytä julkisia
ja joiden autoille rakensimme suuren luolan. 

Me, jotka odotamme pysäkillä säässä kuin säässä,
suljemme silmät nähdäksemme tulevaisuuteen:

Vammaisia naisia nousee hissillä kattojen läpi
ja osa menee vahingossa avaruuteen asti. (Se on erään naisen näky.)

Ja nousun jälkeisenä päivänä
pankkivirkailija tietää,
millä summalla elämme kuukauden.
Pudonneesta leuasta voimme päätellä jotain.

Ja vuosi nousun jälkeen sosiaalityöntekijä
tietää, minkälaisten havaintojen 

muistiin merkitsemiseen käytämme ajan.

370

 

              Neljäkymmentäneljävuotias luopuu pöytälaatikosta

ja alkaa julkaista runoja bussissa.

                                            Runot sanovat: "Älä litistä meitä kansilla."

                                                          

                                       Silloin kaksi 1940-luvulla syntynyttä nousee kyytiin,

                                              istuu vierekkäisille penkeille 

                                ja alkaa repiä aivoja toistensa päästä. 

             Runoilija tarjoaa ratkaisuksi nopeaa eroa

                                                                                                             k

                                                                    kk

                                                  k

       

                          

                                             k                k k 

                                                        k k k

                                                                            k kirjo

                                                                                      itta

                                                            mm

                                                                 m m  m

                                                                              m      m

                malla ruutuun: "Pariskuntaväkivalta joukkoliikennevälineissä pitäisi kieltää."

      Eräs 1950-luvulla syntynyt kommentoi etupenkistä: "Kuljemme aivan

                                                         oikeaa reittiä. Tästä meidän kuuluukin mennä."

                        Ja saamme tietää, miten lupsakoilta vanhat parit kuulostavat 

 

                     jutellessaan muille, hermojen riekaleet vielä roikkumassa hampaissaan.

                   Tässähän melkein viihtyy. Matka menee mukavasti kuunnellessa. Funikulaari 

                         lähetetään juuri niin kauas kuin mielikuvitus yltää.

369

 

Esityksen jälkeen
siniseen solmioon pukeutunut
kinuaa itselleen kymmentä uutta solmiota, kolmiota
ja metsää. Mikrofoni on päällä.

Lapsi laulaa iltalaulun, jotta nukahtaisi.
Kuuntelee omaa ääntään
ja vanhempien kehuja.
Kohta silmät jo liikkuvat unessa luomien alla:

siskolla on pyörätuoli,
ja hänellä itsellään kaksi sauvaa.

"Unessa
ei ollut minkäänlaista tunnetta", hän sanoo.
"Me vain liikuimme koko ajan."

Sellainen laulaja on käsittämättömän
rikas joka ilta 

eikä siltikään koskaan riittävän rikas
asuakseen joskus keskellä kaupunkia
sinisolmioisen naapurissa.