Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Konkarit juoksevat autoihinsa suoraan radalta,
vaikka kentän laidalla on ihmehuone,
jossa voi vaihtaa kaikki vaatteet tanssien.
Yleisötön klovni rakastaa jokaista hengenvetoa siellä
ja ulkona. Mutkasta sukeltaa esiin lämmin bussi,
pyörillä kulkeva valokylpylä.
Se, joka osaa juosta
vain ryhmän viimeisenä, o
saa kipittää liikkuvana rajana
rupattelevan rykelmän
ja pimeän illan välissä
(ilman velvollisuuksia).
Se osaa ehkä rytmit,
tuomarin kaatamisen
lantion iskulla ja voi
ttajan poseerauksen
(tämän kaiken
ilman kunink
aallisen
velvol
lisuuk
sia).
Sille on
selvää, mi
ten juok
semaan
oppii tans
simalla ja ta
nssimaan juo
ksemalla.
